Hyviä uutisia! Muistissanne ei ole mitään vikaa!

Kutsu muistitutkimuksiin muistihoitajan luo saapui. Kuoressa oli myös monisivuinen lomake omaisen täytettäväksi. Vasta sitä täyttäessäni aloin hiljalleen ymmärtää, mikä kaikki ehkä oli ollut muistisairauden oiretta. Vaikka olin mielestäni lukenut kaiken, mitä netissä suomeksi aiheesta kirjoitettiin, en ollut lainkaan tajunnut, miten monilla eri tavoilla nämä sairaudet ilmenevät arjessa.

Oli selvää, että omaiseni toimintakyky oli vielä varsin hyvä – häntä ei tarvinnut auttaa pukeutumisessa eikä peseytymisessä – mutta hän sai paljon rasteja niihin ruutuihin, joissa oli kysymys esimerkiksi oman toiminnan ohjaamisesta. Hän sanoi tekevänsä yhtä ja toista, mitä ei oikeasti tehnyt. Hän oli ihmeen lyhytjänteinen, hänen huomionsa hypähteli nopeasti asiasta toiseen, hän teki impulsiivisia päätöksiä, hän oli ajoittain suorapuheinen ja tahditon. Toisaalta hänen molemmat lapsensa vannoivat, että hän oli ollut sellainen koko ikänsä.

Se ainakin oli selvää, että hän oli menettänyt joitakin taitoja, joita hänellä oli ollut. Oli fakta, että tämä kotitalousopettaja ei enää osannut laittaa ruokaa. Hänellä oli myös liikunnanohjaajan koulutus, mutta hän suuttui aina, kun hänelle puhuttiin liikkumisen tärkeydestä. Kovaan kallooni ei meinannut millään mahtua, että liikkumisen taidon voi menettää. Mutta kyllä sen vaan voi. Omaiseni lihaskunnossa tai notkeudessahan ei ollut mitään vikaa. Silti hän pystyi hädin tuskin kävelemään. Hän ei yksinkertaisesti osannut.

Niinpä menimme muistitutkimuksiin taksilla. Omaiselleni tehtiin ensin lyhyt muistitesti minun läsnäollessani. Siinä oli kysymyksiä tyyliin: Mikä viikonpäivä nyt on? Kuka on Suomen presidentti? Meitä nauratti, koska olimme vitsailleet taksissa, että hänen pitää muistaa mainita Mauno Koivisto, kun presidenttiä kysyttäisiin. Omaiseni kuunteli radiosta uutiset joka aamu ja niin hän oli tehnyt tänäkin aamuna. Totta kai hän osasi vastata kaikkiin kysymyksiin. En voinut tajuta, että muistia tutkittaisiin näin alkeellisilla keinoilla. Vain täysi vihannes ei osaisi vastata!

Omaistani pyydettiin myös piirtämään kellotaulu,  jossa kello olisi kymmentä vaille yksi. Se onnistui täydellisesti.

Minut ohjattiin käytävään tekemään vielä yhtä omaisen kyselylomaketta ja sen jälkeen sain palata kuulemaan muistitutkimuksen tuloksia.

– Minulla on nyt teille todella hyviä uutisia! Omaisenne sai 30 pistettä 30 mahdollisesta, joten hänen muistissaan ei ole kerrassaan mitään vikaa, julisti muistihoitaja.

Naamani oli varmasti näkemisen arvoinen.

--

Oma tilanne:

Kävin läpi Facebook-päivityksiäni ja havaitsin kauhukseni, että niistä todella moni kertoi "hassuista" unohduksista ja kommelluksista. Sekin kerta, kun huomasin vasta iltapäivällä Pasilan aseman lipputoimistossa, että olin aamulla lähtenyt työmatkalle rahatta. Ostin sitten lipun VR:n nettikaupasta läppärillä ja lunastin sen saman tien. Nettipankin tunnusluvut sattuivat olemaan mukana.