Edunvalvontavaltuutus

Kun ihmisellä on etenevä muistisairaus, hän lakkaa jossakin vaiheessa olemasta oikeustoimikelpoinen. Toisin sanoen hän ei pysty pätevästi hoitamaan raha-asioitaan, tekemään ja irtisanomaan sopimuksia, allekirjoittamaan papereita eikä esimerkiksi ostamaan, myymään tai vuokraamaan asuntoa. Ainoa tapa varautua tähän on tehdä edunvalvontavaltuutus. Sen avulla henkilö voi itse määrätä, kuka hänen asioitaan hoitaa sitten, kun hän ei itse siihen kykene. Asiakirjassa voi myös antaa ohjeita siitä, miten asiat on hoidettava. Se on kuitenkin tehtävä, kun on vielä järjissään.

Onneksi tunsin asianajajan, joka oli laatinut myös omaiseni testamentin. Omaiseni ei enää muistanut, että hänellä oli testamentti, eikä hänellä selvästi ollut hajuakaan sen sisällöstä, joten meillä alkoi olla kiire. Asianajajamme piti nimittäin vakuuttua siitä, ettei omaiseni ollut vielä liian pöpi ymmärtämään, mitä allekirjoitti.

Tapauksemme ei ollut täysin tavanomainen, koska normaalisti edunvalvontavaltuutettu on perikunnan jäsen eli joku lapsista. Minähän en tunnetusti ole oikea omainen enkä peri omaiseltani senttiäkään.

Toki edunvalvontavaltuutuksella on vaihtoehtokin. Se on se, että joutuisin anomaan maistraatilta edunvalvojan määräämistä siinä vaiheessa, kun pankkiin tehty valtakirja ei enää riittäisi omaiseni asioiden hoitamiseen. Maistraatin määräämä edunvalvoja joutuu tekemään vuosittain maistraatille tiliä valvottavan omaisuudesta ja sen hoidosta. Hän joutuu myöskin anomaan maistraatin lupaa käytännöllisesti katsoen kaikkeen siihen, minkä takia eduvalvojaa ylipäätään tarvitaan. Siis esimerkiksi asunnon myymiseen ja vuokralle antamiseen. Se ei ole täysin läpihuutojuttu, koska lain mukaan maistraatin pitää valvoa, ettei edunvalvoja hukkaa päämiehensä omaisuutta. Edunvalvoja ei myöskään saa myydä sellaista omaisuutta, jolla on päämiehelle erityistä arvoa, eikä edunvalvoja saa antaa päämiehensä omaisuutta lahjaksi. Vain normaalit merkkipäivälahjat ovat sallittuja ja nekin ainoastaan, jos päämies älyää erikseen pyytää, että lahja annetaan. Nämä määräykset estävät järkevän verosuunnittelun, millä on merkitystä, jos muistisairaalla on omaisuutta.

Edunvalvontavaltuutettu voi toimia päämiehensä asiota hoitaessaan huomattavasti vapaammin kuin edunvalvoja, etenkin, jos valtuutuksessa on mainittu, mitä kaikkea hän saa puuhata ja millä tavalla. Edunvalvontavaltuutuksen idea on nimenomaan se, että ihmiselle, johon luotetaan, annetaan neuvoja asioiden hoitamiseksi. Valitettavasti omaiseni oli jo sen verran irti todellisuudesta, ettei hän pystynyt enää antamaan muita neuvoja kuin sen, että hänen asuntonsa saa myydä tai vuokrata, jos hänen tulonsa eivät riitä sekä hoitomaksuihin että asunnon ylläpitämiseen. Pitkäaikaissairaanhoidon maksuhan on tunnetusti 85 prosenttia potilaan kaikista tuloista, eikä 15 prosentilla pötkitä kovin pitkälle.

Omaiseni skarppasi kyllä ihan hyvin asianajajan vastaanotolle ja asiakirja saatiin laadituksi ja allekirjoitetuksi. Asianajaja olisi kuitenkin selvästi halunnut tehdä yksityiskohtaisemman paperin kuin mitä saimme aikaiseksi. Valtakirjasta tuli lähes oikeusministeriön esittämän, ylimalkaisen mallin mukainen. Minulle tärkeintä siinä oli lause, jonka mukaan valtuutettu ei ole velvoitettu antamaan maistraatille tilitystä päämiehensä taloudellisten asioiden hoidosta.

Edunvalvontavaltakirja tekee minusta sen henkilön, joka viime kädessä päättää myös omaiseni hoidosta. Tällä voisi olla paljonkin merkitystä, mikäli omaisellani ei olisi hoitotahtoa. Hoitotahto oli kuitenkin toinen asiakirja, jonka laatimisen panin alulle heti, kun omaiseni diagnoosi alkoi varmistua.

Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vasta, kun maistraatti on vahvistanut sen. Tähän tarvitaan täytetty hakemuslomake ja lääkärintodistus sekä ilmeisesti myös selvitys päämiehen omaisuudesta hakemushetkellä. Menettely selviää minulle tarkemmin lähiaikoina, sillä omaiseni ei lääkärinsä mukaan missään tapauksessa pysty enää hoitamaan asioitaan. Lääkäri suositteli asian panemista vireille mahdollisimman pian ja lupasi kirjoittaa tarvittavan todistuksen.

Lisätietoja edunvalvontavaltuutuksesta Oikeusministeriön sivuilta:
Yleisradion juttu aiheesta tässä:

Myöhempi lisäys: edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen yhteydessä selvisi myöhemmin, että maistraatti näkee valtuutuksen kautta tehtäväänsä tulleen ja itse määräämänsä edunvalvojan tehtävät varsin samalla tavoin. Myöskään edunvalvontavaltuutettu ei saa esimerkiksi antaa lahjoja valtuuttajan puolesta. Täsmällisesti laaditulla, yksityiskohtaisella valtuutuksella voi kuitenkin ohittaa näitä ohjeita ja esimerkiksi määrätä, että lahjoja saa antaa.

Vielä myöhempi lisäys: lukekaa myös marraskuun 2013 postaus Asuntokaupat ilman lupaa. Sieltä selviää, että valtuutuksen nojalla toimiva edunvalvoja voi esimerkiksi myydä päämiehensä asunnon ilman maistraatilta haettavaa lupaa, mikäli valtuutuksessa ei erikseen sanota, että lupa pitää hankkia. Normaali edunvalvoja joutuu hakemaan luvan. Sama koskee sijoittamista.

Kolmas lisäys: lukekaa myös huhtikuun 2014 postaus Uusia neuvoja edunvalvontavaltuutuksen tekijöille. Siinä kerrotaan, mitä ongelmia keskinäinen hallintaoikeustestamentti voi aiheuttaa edunvalvontavaltuutustilanteessa ja miten ne voidaan ehkäistä.
---

Oma tilanne:

Lompakossani oli tyhjä paikka siinä, missä normaalisti on pankkikortti. Muistin ihan hyvin, missä kortti olisi: ulkoilutakin taskussa. Ulkoilutakki taas pyöri pesukoneessa. Paitsi ettei kortti löytynytkään takin taskusta, vaan työpöydältä. Olin tyhjentänyt taskut ilman, että asiasta olisi jäänyt mitään jälkeä muistiini. Rutiinijuttu, kukapa moisella viitsisi muistiaan rasittaa.