Oliko tämä enneuni?

Näin viime yönä erikoisen unen. Kaksi eri henkilöä ennusti siinä omaiseni kuolinpäivän. Päivä oli molempien ennusteessa sama.

Unen ensimmäisessä kohtauksessa keskustelimme perhepiirissä omaisestani. Kysyin muilta, mitä he arvelevat, kuoleeko omaisemme vuoden sisällä. Lapsenlapsi vastasi: "Minä luulen, että hän kuolee 11. helmikuuta, joka on laskiaistiistai." Kohtaus jatkui vielä hetken, mutta en muista siitä muuta.

Toisessa kohtauksessa ollaan laitoksessa omaiseni luona. Hän ei kuitekaan ole nykyisellä paikallaan neljän hengen huoneessa, vaan eri seinustalla, ja omissa vaatteissa. Ehkä hän ei ole edes vuoteessa, vaan pöydän päässä. Hän on istuvassa asennossa ja keskustelee selkeästi, orientoituneena aikaan ja paikkaan. Osana keskustelua omaiseni sanoo: "Minä kuolen laskiaistiistaina. En lähde vielä tänä vuonna, mutta vuoden sisällä."

Uni jatkui niin, että aloin selostaa omaiselleni, mitä lapsenlapsi oli sanonut ja miten erikoista oli, että he kumpikin toisistaan tietämättä valitsivat saman päivän.

Kun heräsin, muistin unesta vain osan. En heti muistanut edes kerrottua päivää. Muistin, että se oli jokin alkuvuoden päivä, jolla on erityinen nimi. Alkuvuonna ei ole muita nimettyjä päiviä kuin loppiainen, laskiaistiistai, laskiaissunnuntai ja kynttilänpäivä, ja näistä neljästä mikään muu ei kuulostanut oikealta. Entä sitten päivämäärä? Kun annoin mieleni vaeltaa sen ympärillä, tiesin selvästi, että 11. helmikuuta se oli.

Sitten kalenterille. Ensi vuoden 11. helmikuuta on - niin, tiistai.

Se ei kuitenkaan ole laskiaistiistai. Laskiaistiistai on ensi vuonna vasta 4. maaliskuuta, ja unessa tuo kriittinen päivä ei todellakan ollut niin myöhään. Itse asiassa laskiaistiistai ei osu päivämäärälle 11. helmikuuta kertaakaan 10 seuraavan vuoden aikana.

Jotakin väärää tässä ennusteessa siis joka tapauksessa on. Kirjaan sen silti tänne, jotta muistan.

Yleensä kai sanotaan, että jos unessa näkee kuoleman, se ei merkitse kuolemaa, vaan jotakin muuta, yleensä uuden alkua. Se on kuitenkin fakta, että omaiseni elinpäivät ovat rajoitetut, kuten meidän muidenkin. Hammastulehdus on ehkä tuonut mielessäni hänen poismenonsa lähemmäs. Onhan hampaasta muualle kehoon leviävä tulehdus varmaankin täysin mahdollinen kuolinsyy. 

--

Oma tilanne:

Pakastin unohtui päälle melko pitkäksi ajaksi mustikoiden pakastamisen jälkeen, mutta vakavampia unohduksia ei nyt tule mieleen.

Tässä on jotakin mätää!

Viime käynnillä omaiseni luona minulle tuotiin noin neljän sentin suikale paperia. Siinä luki, että hammashoitaja on käynyt arvioimassa omaiseni hammashoidon tarvetta. Akuuttia hammaslääkärin tarvetta ei ollut, koska mätää tai näkyviä muutoksia ei ollut havaittavissa.

Hienoa, että hammashoitaja sittenkin järjestyi suhteellisen nopeasti, reilussa kahdessa viikossa. Mutta tarina ei pääty tähän.

Tilaamani yksityinen hammaslääkäri kävi katsomassa samaiset hampaat, ja hänen raporttinsa oli erilainen. Omaiseltani pitäisi hänen arvionsa mukaan vetää neljän hampaan jäännökset pois sekä laittaa muutamaan reikään paikka-ainetta. Yhden hampaan juuressa oli tulehdusta ja siitä tihkui mätää. Hammaslääkäri piti mahdollisena, ettei hoitaja huomannut tätä märkivää kohtaa, koska ien peitti paikan. Mutta kun hän painoi siitä kevyesti, mätä purskahti esiin.Omaisellani ei hänen vaikutelmansa mukaan kuitenkaan ollut kipuja tai aristusta hampaissaan, ja kaikki loput hampaat olivat hyvin kiinni leukaluussa. Se on kuulemma hänen ikäisillään jo harvinaista.

Hammaslääkäri lupasi lähettää minulle omaiseni hammaskartan ja alustavan hoitosuunnitelman. Hänen mielestään omaiseni tulisi päästä hammaslääkärin hoitoon kahden kuukauden kuluessa. Suositus hoitopaikaksi oli läheinen kaupungin hammashoitola.

Tässähän joutuu siis heittäytymään hankalaksi omaiseksi ennen pitkää.

--

Oma tilanne:

Etsin turhaan sateenvarjoani, kun pitkästä aikaa oli pilvinen aamu. En löytänyt, joten luulin jättäneeni sen työpaikalle. Ei se siellä ollut. Se oli kotona retkikassissa.

Vain tekohampaat hoidetaan?

Ei se hammasjuttu ollut sittenkään ihan niin yksinkertainen. Seuraavana viikonloppuna huomasin, että dementiltä omaiseltani oli kadonnut yksi hammas lisää. Nyt hänellä on kahden hampaan levyinen kolo alaleuassaan. Kolossa näkyvät ihan selvästi kahden hampaan jäännökset, juurten päät luultavasti.

Omaiseni syö edelleen urheasti, mutta puhe on alkanut sössöttää kuin vanhainkodissa olevalla mummolla ikään.

Kysyin henkilökunnalta hammashoitajasta. Kyllä on kutsuttu. Ei tiedetä, milloin tulee, se voi viedä aikaa.

Soitin uudelleen omaiseni hammaslääkärille. Hän ei ole halukas keskeyttämään lomaansa omaiseni takia, mutta hammaslääkäriaseman ajanvarauksen työntekijä oli sekä empaattinen että tehokas. Hänen mielestään sellainen ei käy päinsä, että ei muka tiedetä, milloin hammashoitaja tulee. Kyllä terveyskeskuksen pitää hoitaa vuodepotilaatkin.

Juttelin sitten toisen hammaslääkärin kanssa. Hän arveli, että omaiseltani pitää todennäköisesti vetää hampaita pois. Hän ei itse voi suorittaa toimenpidettä, koska heillä ei ole siirrettävää kalustoa. Näin ollen itse työ jää todennäköisesti joka tapauksessa terveyskeskuksen kontolle. Hän lupasi kuitenkin käydä katsomassa omaistani, tehdä tarkastuksen, ohjeistaa henkilökuntaa ja tehdä tarvittaessa kiireellisen lähetteen. Hän lupasi vieläpä itse soittaa vanhainkotiin ja sopia käynnistään.

Vaikuttaa siltä, että vanhainkodeissa on varauduttu hoitamaan vain tekohampaita. Omaistani, jolla on sentään vielä merkittävä määrä omia hampaita leuoissaan, ei osata auttaa.

--

Oma tilanne:

Keskustelin kollegan kanssa muistihäiriöistä ja havaitsimme, että olemme molemmat yhtä huolissamme muistimme heikkenemisestä.