Keblinger

Keblinger

Kiitos ja näkemiin!

5
| perjantai 23. lokakuuta 2015
 
Sen pituinen se. Dementin omaiseni tarina on nyt kerrottu. Kiitos, kun elitte mukana!

Tämä ei tietenkään ollut kaikki omaisestani. Minulla on hallussani joukko päiväkirjoja ja kirjeitä, jotka todistavat, että hän eli täyden, vivahteikkaan ja jännittävänkin elämän. Hän koki monenlaista, mitä ei enää ole mahdollista kokea. Olisi ihanaa joskus toimittaa siitä aineistosta jotakin, mutta sen aika ei ole ainakaan lähitulevaisuudesssa.

Nyt on oman tarinani vuoro. Virittelen jo seuraavaa blogiani et-lehden lukijablogien joukossa. Aihe on osittain sama, vanheneminen, mutta käsittelytapa sekä henkilökohtaisempi että yleisempi kuin täällä. Blogin nimi on Tietyssä iässä ja se löytyy täältä:

http://www.etlehti.fi/blogit/tietyssa_iassa

Tervetuloa lukemaan.

Dementin omaisella on edelleen noin 50 kävijää päivässä. Tiedän, mitä blogista tullaan hakemaan, ja tulen kirjoittamaan sen tärkeimmistä asia-aiheista myös uudessa osoitteessa.

Et-lehden sivuilla blogini on oikeassa ympäristössä. Kiinnostuneet luultavasti löytävät sen sieltä helpommin kuin tämän yksittäisen blogin. Pystyisin ehkä saavuttamaan saman näkyvyyden itsekin, mutta se olisi vähintään osapäivätyö. Minulla on jo kokopäivätyö, ja haluan pitää bloggaamisen harrastuksena.

Tämä blogini ei ole tuottanut minulle senttiäkään, eikä Et-lehtikään maksa minulle blogista. Tuotan siis heille ilmaiseksi sisältöä, johon he pyrkivät myymään mainoksia rahalla. Jos olisin esimerkiksi juuri saanut lehtitalosta potkut, pitäisin sitä riistona, mutta nykyisessä tilanteessani ajattelen toisin. Se on hyvä ratkaisu, joka avaa ovia enemmän kuin sulkee niitä.

--

Oma tilanne:

Muistini on mielestäni hieman parantunut, kun pääsin eroon hermokipulääkkeistä. Toisaalta rima on jo sopivasti madaltunut, enkä enää kiinnitä asiaan yhtä suurta huomiota kuin ennen. On ihan normaalia kaataa vesi teekannuun ilman teepusseja. Onhan? Kunhan ei juo pelkkää vettä ja luule sitä teeksi.


Kuolinpesän lakkauttaminen

5
| torstai 15. lokakuuta 2015
Dementin omaiseni viime vuoden verotus valmistui pari viikkoa sitten. Kuten vähän uumoilinkin, kuolinpesä sai lisäveroa sekä alkuvuoden 2014 ulkomaaneläkkeiden perusteella että jakamattoman perikunnan laskuun tekemieni osakekauppojen perusteella. Onneksi tilille jätetyt rahat kuitenkin riittivät! Perillisille jäi jaettavaksi vielä muutama satanen nokkaa kohti. Ihan hyvin arvioitu mielestäni, kun liikkuvia osia oli sentään aika monta.

Omaiseni tilin lopettaminen onnistui puhelinsoitolla pankin yleiseen palvelunumeroon, vaikka olin varautunut käymään konttorissa ja soitin alun perin vain varatakseni ajan. Olin tyhjentänyt tilin jo valmiiksi.

Lopetin samalla myös pankissa olleen oman tilini, jonka ainoa tarkoitus oli ollut oikeuttaa minut verkkopankkitunnuksiin. Maksoin palvelumaksujen muodossa reilun euron kuussa siitä, että sain hoitaa omaiseni raha-asioita, mutta mitäpä tuosta. Ei siitä hirveitä ehtinyt kertyä edes viiden vuoden aikana.

Sitten olikin jäljellä enää kuolinpesien lakkauttaminen. Vero.fi-sivuilla ei ollut siitä tarpeeksi selviä ohjeita, joten soitin palvelunumeroon. Sieltä kerrottiin, että lakkauttamisen voi tehdä joko käymällä verotomistossa tai lähettämällä vaadittava perinnönjakokirja oman alueen verovirastoon. Mukaan kehotettiin laittamaan saate, jossa pyydetään kuolinpesien lakkauttamista. Niinpä väsäsin tällaisen kirjeen:



xxxxx:n Verotoimisto                                                    päivämäärä ja paikka
PL xxx
xxxxx Paikkakunta

Asia: kuolinpesien lakkauttaminen

                      Arvoisa vastaanottaja,

Pyydän, että hoidossani olevat Matti Virtasen  (henkilötunnus) ja Mirja Virtasen (henkilötunnus) kuolinpesät lakkautetaan. Liitän oheen xx xx.xxxx. allekirjoitetun perinnönjakosopimuksen. 

Mirja Virtasen viimeiset verot on maksettu ja jäljelle jääneet varat tilitetty osakkaille sopimuksen mukaisesti. Muilta osin perinnönjakosopimus toteutettiin jo vuonna 2014.
                            
                      Ystävällisin terveisin

                      Maija Virtanen
                      Osoite
                      Puhelinnumero

Tämän  pitäisi riittää. Mitään ilmoitusta kuolinpesien lakkauttamisesta ei kuulemma tule. Sen näkee sitten siitä, ettei ensi keväänä tule enää esitäytettyjä veroilmoituksia.

Paitsi tietysti, jos Verohallinto lähettä lomakkeet jälleen maatakiertävälle radalle, josta ne tulevat minulle joskus kesällä.

--

Oma tilanne:


Tänään yritin mennä alaspäin rullaportaita, jotka nousivatkin ylöspäin. Olin siis unohtanut, miten päin portaat olivat. Mutta ei se mitään: uusien teknisten vimpainten käyttäminen on paljon isompi koetinkivi, ja minä käytin pakettiautomaattia ihan sujuvasti, vaikka olin ensikertalainen.

Ei olisi pitänyt olla mahdollista

1
| maanantai 12. lokakuuta 2015
En ole viitsinyt pitkään aikaan hoitaa mitään kuolinpesän asioita, kun ei ole ollut ihan pakko.

Tänään kuitenkin soitin Verohallinnon palvelunumeroon ja kyselin, miksi dementin omaiseni veropäätös vuodelta 2014 ei tullut minun osoitteeseeni, vaan toiselle kuolinpesän osakkaista.

"Annas kun minä katson. Kertoisitko omaisesi henkilötunnuksen? Ja mikä onkaan osoitteesi", ystävällinen virkailija aloitti.

Hetken kuluttua hän kertoi, että kuolinpesän osoitteeksi oli aivan oikein merkitty minun osoitteeni. Osoitemerkintä oli tehty viime syksynä. Tämä täsmää, sillä lähetin osakkaiden allekirjoittaman valtakirjan samassa kuoressa perunkirjoituspapereiden kanssa perintöverotusta varten.

Ja siitä huolimatta sekä esitäytetty veroilmoitus että verotuspäätös oli lähetetty eri osoitteeseen. "Siinä on varmaan vahingossa jäänyt osoite vaihtamatta", virkailija yritti. Mutta kun omaiseni osoite ei koskaan ole ollut c/o kuolinpesän osakas. Ei se osoite ole voinut jäädä vaihtamatta, vaan se on nimenomaan vaihdettu. Joku inhimillinen olento sen on tehnyt, mutta kuka, milloin ja miksi? Ja millä perusteella se joku valitsi pesän osakkaista nimenomaan tämän yhden eikä sitä toista?

Se jäi selvittämättä, kun siirryin kysymään toisesta kuolinpesästä, jonka veropapereiden seikkailusta kirjoitin keväällä. Esitäytetty veroilmoitushan oli lähetetty osoitteeseen, joka vainajalla oli ollut noin 15 vuotta sitten. Noiden 15 vuoden aikana hänen kuolinpesänsä osoite oli vaihtunut kahdesti, viimeisellä kerralla minun luokseni.

"Kyllä tämänkin kuolinpesän osoite on sinun luonasi. Ei olisi pitänyt olla mahdollista, että esitäytetyt lomakkeet olisi lähetetty muualle", virkailija totesi.

Ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta olipa vain. Ja jostakin oli vielä löytynyt tuo ikivanha osoitekin.

"Kyllä tässä on nyt jokin virhe tapahtunut meidän päässä", naisääni myönsi.

Nähtävästi oli niin, että heti, kun tieto omaiseni kuolemasta oli saavuttanut Verohallinnon, siellä oli merkitty molemmille kuolinpesille uusi osoite - siihen astihan postit olivat tulleet minulle. Dementin omaiseni kuolinpesän osoitteeksi oli arvottu toinen perijöistä, mutta minkä takia edesmenneen appeni osoitetta ei vaihdettu tuohon samaan osoitteeseen, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Samoin kuin sekin, miksei valtakirjan myötä tehty osoitteenmuutos päivittynyt verolomakkeiden lähetysosoitteeksi.

--

Oma tilanne:

Muistini on rapautunut tasatahtia fyysisen kunnon kanssa, joten siitä ei ole enää paljon jäljellä. Olen pakon edessä lakannut olemasta ikuinen 35-vuotias, ja minusta on tullut ihan tavallinen, ylipainoinen ja hajamielinen ämmä.


Minä muistan sinut kesän tulosta

3
| torstai 28. toukokuuta 2015

Tästä sinä olisit ehkä pitänyt, ajattelin, kun kävelin mäntymetsässä Rokualla. Siellä ei tosiaan juuri muita puita näkynyt kuin mäntyjä. Sinä katselit niitä mielelläsi ikkunasta. Ehkä joskus lähempääkin, mutta kun me tutustuimme, sinä et enää juuri liikkunut muulla kuin bussilla. En ymmärtänyt vuosiin, että kävelykykysi oli varmaan heikentynyt jo tuolloin.

Olen ajatellut sinua myös kotona. Mitä kauniimpi kevätaamu, sitä varmemmin. Juuri tälläista viime vuonna oli, kun kävelin päivittäin sinua katsomaan sattohoitohuoneeseen. Jokainen aukeava silmu ja kukan nuppu muistuttaa sinun kuihtumisestasi. Enää minäkään en pystyisi kävelemään edes tuota 20 minuutin matkaa vaikeuksitta. Olen sinua melkein 50 vuotta nuorempi, mutta töpöttelen jo jalanjäljissäsi. Siksihän minä Rokuallakin olin, muka kuntoutumassa.

On tullut myös itku silmään. Kyllä se näyttää pitävän paikkaansa, että ensimmäinen kuoleman muistopäivä tuo surun tunteet uudelleen pintaan. Puolisoni kyllä sanoo, ettei hänelle. Mutta me olemmekin veistettyjä eri männystä. Hän on kenties honkaa.

Tuskin tavoittelit kuolemattomuutta. Et koskaan sanonut: "Muistakaa sitten minua, kun...". Minun mielessäni sinä vielä elät. Minä muistan sinut.

--

Oma tilanne:


Muisti parantui hieman, kun lääkitystä muutettiin. Nyt minulta etsitään ihan muita kuin muistisairauksia.

Veroilmoituslomakkeen ihmeelliset seikkailut

0
| lauantai 23. toukokuuta 2015


Appeni kuolinpesän olisi pitänyt tarkistaa esitäytetty veroilmoituslomake ja palauttaa se 13.5. mennessä. Urhoollinen posti kantoi sen postiluukkumme 20.5.

Näyttäisi siltä, että kirje on käynyt tätä ennen kolmessa tai neljässä väärässä osoitteessa. Joka kerta vastaanottaja on palauttanut sen postilaatikkoon. Kiitos, ihanat lähimmäiset Århusinkadulla ja Puistokadulla!

Verohallinto oli suuressa viisaudessaan päättänyt lähettää kirjeen osoitteeseen, jossa appeni viimeksi asui elossa ollessaan. Näin siitä huolimatta, että samainen verohallinto on jo yli 10 vuoden ajan osannut lähettää postinsa sinne, missä dementti omaiseni eli anoppini kulloinkin asui. Apen kuolinpesän osoite oli siis pitkään c/o anoppini. Koska hänen osoitteensa oli laitokseen muuton jäkeen c/o minä, myös apen kuolinpesän osoite oli c/o anoppi, c/o minä ja veroilmoituslomakkeet tulivat noin kolmen vuoden ajan tänne.

Minulla on tallessa jopa kirje, jonka verohallinto on lähettänyt appeni kuolinpesälle suoraan c/o minä, nykyiseen, aivan oikeaan katuosoitteeseeni. Selvittelimme nimittäin kirjeitse omaiseni asunnon myyntivoiton verotusta ja sain sen seurauksena kuolinpesä sai verotuspäätöksen, johon sisältyy myyntitappio. Sehän taas on vähennettävissä verosta myöhemmin.

Posti pystyi jäljittämään appeni kuolinpesän ainoastaan anoppini toiseksi viimeiseen osoitteeseen asti, ja nähtävästi sekoitti siinäkin ensin pariin kertaan talot keskenään. Samalla tontilla kun sattuu olemaan talot a ja b. A-talossa on myös b-rappu, mutta b-talossa on vain a-rappu.

Onneksi asunnon myynnistä ei ole vielä kovin kauan. Asukas jaksoi kaivaa esiin osoitteeni ja kirjoitti sen kuoren päälle.  Jos siellä olisi asukas vaihtunut, kuori olisi yhä matkalla tuntemattomaan.

Ilmeisesti anoppini kuolema on jollakin tapaa täysin nollannut aiempaa kuolinpesää koskevat verohallinnon rekisteritiedot. Valtakirjat, jotka olen lähettänyt verohallinnolle sekä appeni että dementin omaiseni kuolinpesien nimissä, on nähtävästi jätetty täysin huomiotta.

--

Oma tilanne:


Epäilen, että viime aikojen muistiongelmani johtuvat suurelta osin lääkityksestä, jota saan pehmytkudosten vaurioiden takia. Yksi lääkkeistä vaihdettiin, ja sen jälkeen tilanne on ollut hieman parempi. Toinen vaikuttaja on ollut väsymys. Kehossani on vallinnut jonkinlainen tulehdustila yhtäjaksoisesti nyt jo kahden vuoden ajan. Ja keho ja mieli taas ovat yksi kokonaisuus.


Viimeinen veroilmoitus

0
| sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Edesmenneen omaiseni perikunnalle osoitettu, esitäytetty veroilmoituslomake tuli pari viikkoa sitten. Ei suinkaan minulle, vaikka lähetin viime syksynä veroviranomaisille "Valtakirja jakamattoman kuolinpesän veroasioiden hoitamista varten" -nimisen lomakkeen, jossa oli ruksattu kohta "Valtuutus on voimassa toistaiseksi. Valtuutettu voi hoitaa kaikkia kuolinpesän verotusasioita... Valtuutettu merkitään kuolinpesän asiainhoitajaksi Verohallinnon asiakasrekisteriin."

Minne lie ovat hukanneet tuon valtakirjan. No, kohta he saavat sen uudestaan, kun lähetän kopion siitä veroilmoituksen mukana.

Esitäytetty veroilmoituslomake meni Suomessa asuvalle perilliselle, joka postitti sen minulle. Tänään kävin sen kimppuun. Oman veroilmoitukseni olen tehnyt jo useita kertoja  (ainakin kaksi!) verkossa, mutta siten voi hoitaa vain omat asiansa, ei toisten. Painetussa lomakkeessakin sanotaan allekirjoituksen vieressä, että  "Asianhoitajana toimiminen edellyttää valtakirjaa." Saamansa pitää.

Perillinen tarkisti tietenkin heti, saako perikunta veronpalautusta, ja riemuitsi myönteisestä vastauksesta. Reilut 30 euroa olisi tulossa, ja pankkiin veroja varten säilötyt varat säästyisivät. Mutta ilo oli ennenaikainen, sillä verottaja ei ollut ottanut millään tavalla huomioon omaisemme ulkomaaneläkkeitä, jotka muodostivat noin kolmasosan hänen kaikista tuloistaan. Näitä ei ollut vielä verotettu ollenkaan, koska jostakin syystä omaisellemme ei lähetetty viime vuodeksi lainkaan ennakkoverolippuja. Yleensä hän on maksanut ennakkoveroja pitkin vuotta ja sitten tosiaan saanut muutaman kympin takaisin.

Koska sekä kansainvälisen järjestön että Ruotsin Försäkrinskassanin maksamat summat vaihtelivat kuukaudesta toiseen, ne piti poimia veroilmoitusta varten jokainen erikseen tiliotteista.

Tuttua puuhaa, joten tuumasta toimeen. Paperitöitä oli kuitenkin viime vuonna niin paljon, etten ollut arkistoinissa aivan täsmällinen. Tiliotekansiosta puuttuivat parin kuukauden tiliotteet keväältä. Kävin myös perunkirjoituspaperit läpi, ja löysinkin kaiken tarvittavan paitsi yhtä tietoa. Sain sen nopeasti verkkopankin kautta. Olisin luultavasti päässyt helpommalla, jos olisin alun perinkin poiminut kaikki tiedot sieltä enkä olisi lainkaan lähtenyt selaamaan mappeja. Mutta pieni haahuilu papereiden maailmassa jotenkin tuntui kuuluvan asiaan.

Nyt ilmoittamistani eläketuloista kertynee muutama satanen jälkiveroa, joka tulee maksuun ensi syksynä.

Veroilmoituslomakkeen erittelyosassa pyydettiin lisäksi "selvittämään voitot ja tappiot seuraavista arvopaperitapahtumista" täyttämällä lomake 9A. Selvitettävää olisi 68 arvopaperikaupan myyntitapahtuman verran.

68 kuulosti tosi paljolta, minähän myin lokakuussa perikunnan puolesta vain kahdet osakkeet ja yhdet rahasto-osuudet. Papereita selatessa selvisi, että rahasto-osuuksien myynti oli syystä tai toisesta kirjattu 66 eri kaupaksi.

Lomakkeessa 9A ei sinänsä ole mitään vaikeaa eikä epäselvää. Hankalaksi asian tekee se, että lomakkeessa olisi pitänyt kertoa, milloin mikäkin omaisuuden laji oli hankittu ja mikä sen hankintahinta oli. Tästä minulla ei ole mitään hajua. Vanhin apeksieni taloutta koskeva paperi, joka on hallussani, on vuodelta 1999, ja silloin nuo omaisuuden lajit olivat jo olemassa. Puolisoni arveli, että osakkeet oli ostettu 1970-luvun alkuvuosina. Mutta entä rahasto-osuudet? Minulla on se käsitys, että omaisemme kartutti rahasto-osuuksiaan ihan viime vuosiin asti. Miten tämä merkittäisiin lomakkeeseen?

Yleensä koen tällaisen haasteena ja nautin penkomisesta, mutta nyt ei yhtään napannut. Kun en verohallinnon enkä Veronmaksajien keskusliiton sivuilta nopeasti löytänyt ohjetta tilanteen ratkaisemiseksi, päätin edetä maalaisjärjellä. En lähtenyt penkomaan papereista tarkempaa tietoa rahasto-osuuksista, vaan merkitsin osuuksien myynnin täsmälleen samoin kuin osakkeidenkin. Kerroin lisätiedoissa, ettei perikunnalla ole tietoa omaisuuden hankinnan ajankohdasta eikä hankintahinnasta. Mainitsin, että ainakin osakkeet oli luultavasti hankittu 1970-luvulla. Saadun myyntivoiton laskin 40 prosentin hankintameno-olettaman mukaisesti, koska kerran oikeat hankintamenot eivät olleet tiedossa.

Jos näin lasketusta luovutusvoitosta menee normaali 30 prosentin vero, perikunnan tilille jätetyt varat riittänevät niukin naukin sen maksamiseen. Mikä perintöveroissa säästettiin, maksetaan nyt siis tässä yhteydessä. Olin kai jotenkin toivonut, ettei näistä myynneistä perittäisi veroa ollenkaan, mutta hölmö toivehan tuo oli. Paitsi jos...

Tähän asti appeni ja anoppini verotus on ollut erillistä. Molemmille on tullut omat veroilmoituslomakkeet, ja esimerkiksi asuntokauppojen yhteydessä tehtiin luovutusvoittoveropäätös molemmille erikseen. Tänä vuonna apen perikunnalle ei ole tullut enää ollenkaan veroilmoituslomaketta, ellei se sitten ole mennyt johonkin entiseen osoitteeseen tai tule myöhemmin perillisille.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten verottaja kohtelee kuolinpesiä. Nuo osakkeet ja rahasto-osuudethan kuuluivat kahteen jakamattomaan kuolinpesään, eli periaatteessa puolet niistä kuului apen kuolinpesään ja vain puolet dementin omaiseni eli anoppini kuolinpesään, jota tämä veroilmoitus koskee. 

Tällä on merkitystä sikäli, että appeni kuolinpesän verotus vuodelta 2013 ratkaistiin siten, että apen perikunnalle merkittiin asuntokaupoista johtuvaa luovutustappiota melkein 4 000 euroa. Tämän tappion voi käyttää viiden vuoden aikana siten, että se kuittaa kuolinpesän pääomatuloista maksettavia veroja. Nythän on juuri tällainen tilanne: kuolinpesälle tuli osakkeiden myynnistä pääomatuloja, jotka on tarkoitus verottaa.

Luulen kyllä, että tämä ei toteudu, koska perintöveropapereista selviää, että kaikki omistukset on merkitty viimeksi elossa olleen omaisuudeksi sataprosenttisesti. Näin siis ainakin, kun perintöveroa on määrätty.

No, pysyypä perikunta jännityksessä. Että tuleeko mätkyä vai joulurahaa.

--

Oma tilanne:


Olen ensi kertaa onnistunut unohtamaan saamani toimeksiannon kokonaan deadlinepäivään saakka. Kävi ilmi, että olin alun perin sanonut, etten ehdi tehdä sitä. Enkä kyllä olisi ehtinyt, vaikka olisin muistanutkin. Lopputuloksen kannalta on ihan sama, onko työ jäänyt tekemättä unohtamisen takia vai siksi, että töitä on liikaa. Aivoni varmaan vain suojelivat minua stressiltä, koska pyrin aina pitämään kaikki aikataulut, mahdottomatkin.

1,26 euroa kuussa tyhjästä

0
| tiistai 3. maaliskuuta 2015
Kun lokakuussa myin edesmenneen omaiseni kuolinpesään kuuluneet osakkeet ja rahasto-osuudet, mieleeni ei tullut, että olisi pitänyt tehdä jotakin muutakin. Kuka hoksaa?

Ei sitä ehdottanut pankkitoimihenkilökään, vaikka hän olisi säästänyt itseltään ja minulta yhden ylimääräisen tapaamisen vaivan hoitamalla asian saman tien kuntoon. Perikunta olisi säästänyt samalla muutaman euron.

Minulle selvisi nimittäin vasta tiliotteista, että pankki laskuttaa automaattiseti arvo-osuustilin ylläpidosta 1,26 euroa kuussa, vaikka tili olisi tyhjä. Kuten se on. Tili olisi pitänyt tietenkin lopettaa tarpeettomana heti, kun osakkeet oli myyty.

Tilin voi lopettaa vain käymällä pankin konttorissa. Olin saanut byrokratiasta jo niin tarpeekseni, että minulta kului yli kolme kuukautta ajan varaamiseen ja asian hoitamiseen. Nyt sekin on tehty.

Nyt odottelen enää perikunnan veroehdotusta ja sitten aikanaan viime vuoden verotuksen valmistumista. Voi olla, että arvo-osuuksien myynnistä joudutaan maksamaan vähän myyntivoittoveroa, mutta toivon, että verottaja on osannut jo ottaa sen itse huomioon ja laskenut summan veroehdotukseen. Ja erityisesti toivon, että lomakkeet tulisivat minulle, mutta se taitaa olla turha toivo.

--

Oma tilanne:


Lääkärin vastaanotolla en millään muistanut, onko allergialääkkeeni Xyzal vai Zyxal, eikä myöskään sana parasetamoli tullut juuri sillä hetkellä mieleen. Piti selittää siitä särkylääkkeestä, jota aina ensin määrätään. Tyypillisiä muistioireita.

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine