Ei olisi pitänyt olla mahdollista

En ole viitsinyt pitkään aikaan hoitaa mitään kuolinpesän asioita, kun ei ole ollut ihan pakko.

Tänään kuitenkin soitin Verohallinnon palvelunumeroon ja kyselin, miksi dementin omaiseni veropäätös vuodelta 2014 ei tullut minun osoitteeseeni, vaan toiselle kuolinpesän osakkaista.

"Annas kun minä katson. Kertoisitko omaisesi henkilötunnuksen? Ja mikä onkaan osoitteesi", ystävällinen virkailija aloitti.

Hetken kuluttua hän kertoi, että kuolinpesän osoitteeksi oli aivan oikein merkitty minun osoitteeni. Osoitemerkintä oli tehty viime syksynä. Tämä täsmää, sillä lähetin osakkaiden allekirjoittaman valtakirjan samassa kuoressa perunkirjoituspapereiden kanssa perintöverotusta varten.

Ja siitä huolimatta sekä esitäytetty veroilmoitus että verotuspäätös oli lähetetty eri osoitteeseen. "Siinä on varmaan vahingossa jäänyt osoite vaihtamatta", virkailija yritti. Mutta kun omaiseni osoite ei koskaan ole ollut c/o kuolinpesän osakas. Ei se osoite ole voinut jäädä vaihtamatta, vaan se on nimenomaan vaihdettu. Joku inhimillinen olento sen on tehnyt, mutta kuka, milloin ja miksi? Ja millä perusteella se joku valitsi pesän osakkaista nimenomaan tämän yhden eikä sitä toista?

Se jäi selvittämättä, kun siirryin kysymään toisesta kuolinpesästä, jonka veropapereiden seikkailusta kirjoitin keväällä. Esitäytetty veroilmoitushan oli lähetetty osoitteeseen, joka vainajalla oli ollut noin 15 vuotta sitten. Noiden 15 vuoden aikana hänen kuolinpesänsä osoite oli vaihtunut kahdesti, viimeisellä kerralla minun luokseni.

"Kyllä tämänkin kuolinpesän osoite on sinun luonasi. Ei olisi pitänyt olla mahdollista, että esitäytetyt lomakkeet olisi lähetetty muualle", virkailija totesi.

Ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta olipa vain. Ja jostakin oli vielä löytynyt tuo ikivanha osoitekin.

"Kyllä tässä on nyt jokin virhe tapahtunut meidän päässä", naisääni myönsi.

Nähtävästi oli niin, että heti, kun tieto omaiseni kuolemasta oli saavuttanut Verohallinnon, siellä oli merkitty molemmille kuolinpesille uusi osoite - siihen astihan postit olivat tulleet minulle. Dementin omaiseni kuolinpesän osoitteeksi oli arvottu toinen perijöistä, mutta minkä takia edesmenneen appeni osoitetta ei vaihdettu tuohon samaan osoitteeseen, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Samoin kuin sekin, miksei valtakirjan myötä tehty osoitteenmuutos päivittynyt verolomakkeiden lähetysosoitteeksi.

--

Oma tilanne:

Muistini on rapautunut tasatahtia fyysisen kunnon kanssa, joten siitä ei ole enää paljon jäljellä. Olen pakon edessä lakannut olemasta ikuinen 35-vuotias, ja minusta on tullut ihan tavallinen, ylipainoinen ja hajamielinen ämmä.