Sitä ei kuitenkaan ole vaikeaa ennustaa, että asunnon arvo laski sillä hetkellä, kun remontin suunnittelu lisättiin suunnitelmaan, ja se tulee laskemaan vielä lisää sitä mukaa, kun remontti lähestyy. Ja senkin pystyn ennustamaan, että dementillä omaisellani ei ole varaa tuohon remonttiin. Hänelle jää hoitokulujen maksamisen jäkeen käteen kuukausittain vain noin 200 euroa, joka riittää juuri ja juuri yhtiövastikkeeseen. Yhtiölainaa sillä ei makseta. Eikä hänellä ole talletuksia tai sijoituksia, joista pystyisin irrottamaan riittävän summan. Asunnon voisi tietenkin laittaa vuokralle, mutta ei ole varmaa, että vuokralla pystyisi kattamaan sekä yhtiövastikkeen että rahoitusvastikkeen.
Helponta olisi myydä pois koko höskä. Mahdollisimman pian, tietenkin. Julma ajatus, kun omaiseni sentään vielä elää. Saadut rahat pitäisi sitten myös pystyä sijoittamaan niin, että niiden arvo vähintään säilyisi perukirjan tekemiseen ja perinnönjakoon saakka. Elävän perintöähän ei tiettävästi voi jakaa.
Avauduin ongelmasta omaiselleni tänään. Kerroin ensin talosta, jossa asunto on. Hän muisti talon kyllä. Kun sitten etenin portaiden ja hissin kautta ovelle, jossa lukee hänen sukunimensä, näin hänen katseestaan, että hän ei pystynyt kuvittelemaan sitä silmissään. – Onko siellä tosiaan sellainen ovi, hän kysyi. Kerroin, että hän omistaa oven takana olevan asunnon ja on asunutkin siellä. Hän ei muistanut sitä ollenkaan ja kommentoi, että muistamattomuus tuntuu oudolta. Edellisen asuinpaikkansa hän vaikutti yhä muistavan.
Kun esittelin tilannetta, hänen katseensa harhaili jo auki olevassa televisiossa. Kun kysyin, mitä mieltä hän on asunnon myymisestä, hän totesi: – Ei minulla taida olla siihen enää mitään sanottavaa.
– Virallisesti ei ehkä olekaan, koska allekirjoitit parempina päivinäsi paperin, jonka perusteella voin hoitaa raha-asioita puolestasi. Minusta tuntuisi kumminkin pahalta tehdä näin isoa päätöstä juttelematta ensin sinun kanssasi, yritin selittää.
Vaihdoimme nopeasti puheenaihetta, ja pian tämän jälkeen omaiseni sanoi olevansa väsynyt ja haluavansa nukkumaan. Laskin hänen sänkynsä pääpuolen alas ja lähdin kotimatkalle. Omaiseni näytti aivan virkeältä ja jäi vuoteeseen silmät auki.
Hämmentyikö hän keskustelustamme? Halusiko hän jäädä yksin suremaan kotinsa menetystä - tai sitä, että ei enää muista, mitä on menettämässä? Sainko häneltä luvan myydä asunto vai enkö saanut?
En osaa sanoa.
--