Keblinger

Keblinger

Perunkirjoitus

4
| lauantai 30. elokuuta 2014
En ole päivittänyt blogia pitkään aikaan, mutta se ei johdu siitä, ettei mitään olisi tapahtunut. Kaikki tapahtumat vain ovat tähdänneet samaan: perunkirjoitukseen. Se oli eilen. Ehdimme nipin napin tehdä sen sallitussa kolmen kuukauden määräajassa. Juristimme oli tosin anonut myös lisäaikaa verottajalta varmuuden vuoksi.

Aikaa kului etenkin sukuselvityksen tekemiseen ja testamentin tiedoksisaattamiseen. Ei muuten, mutta ulkomailla asuminen mutkistaa kumpaakin asiaa. Koska tiesimme jo ennalta, että perunkirjoitusvalmistelut ovat tavallista hankalammat, annoimme ne suosiolla ammattilaisen tehtäviksi.

Omaiseni ex-edunvalvontavaltuutettuna olin se, joka ilmoittaa omaisuuden perunkirjoituksessa. Olin jo etukäteen antanut juristille paksun nipun asiakirjoja ja lisäksi selostanut kirjallisesti, mitä asiakirjojen ulkopuolella on tapahtunut.

Nämä asiakirjat tarvittiin:
- kuolinpesän jäsenille lähetetyt kirjalliset kutsut perukirjoitukseen ja niihin saadut kirjalliset vastaukset 
- omaiseni ja hänen puolisonsa keskinäinen testamentti
- omaiseni puolison jälkeen tehty perukirja
- tuolloin allekirjoitetut testamentin tiedoksisaannot
- puolisoni tuolloin allekirjoittama perinnöstä luopuminen
- puolisoni allekirjoittama perinnöstä luopuminen omaisemme jälkeen
- Suomen konsulaatin allekirjoittama elossaolotodistus ulkomailla asuvasta kuolinpesän osakkaasta
- ulkomailla asuvan kuolinpesän osakkaan allekirjoittama todistus testamentin tiedoksisaannosta
- omaiseni täydellinen sukuselvitys, jossa mainitaan, ketkä rintaperillisistä ovat elossa
- omaiseni virkatodistukset siltä ajalta, joka ei ole sukuselvityksessä mukana
- saldotodistukset omaiseni pankkitileistä kuolinpäivänä
- omaiseni tiliotteet kuolinkuukaudelta ja sen jälkeen
- todistukset omaiseni osake- ja rahasto-omistuksien tilanteesta kuolinpäivänä
- todistus omaiseni säästöhenkivakuutuksen saldosta kuolinpäivänä
- velkakirja velasta, jonka omaiseni on antanut yhdelle kuolinpesän osakkaista

Perunkirjoituksessa on kolme roolia. On kuolinpesän ilmoittaja (minä), kaksi uskottua miestä (asianajaja ja paikalle pyytämäni ystävä) ja kuolinpesän osakkaat. Osakkaat on pakko kutsua paikalle todisteellisesti, mutta heidän ei tarvitse tulla. He voivat myös nimetä jonkun edustamaan itseään. Ulkomailla asuva kälyni ei tullut perunkirjoitukseen eikä häntä edustanut kukaan. Toinen kuolinpesän osakas on puolisoni täysi-ikäinen lapsi, joka on isänsä sijaantuloperillinen ja myös isovanhempiensa testamentin edunsaaja. Lisäksi paikalla oli tämän toisen osakkaan avopuoliso. Minun puolisoni katsoi parhaaksi pysyä poissa kotoa muodollisuuksien ajan.

Järjestimme nimittäin perunkirjoituksen meillä kotona. Se oli helpointa, koska asianajajamme on jo osa-aikaeläkkeellä eikä hänellä ole enää omaa toimistoa, ja toisaalta, koska perunkirjoitusta ei haluttu järjestää virka-aikaan. Näin edes toinen osakas pystyi tulemaan toiselta paikkakunnalta tilaisuuteen pyytämättä vapaata töistä.

Käytännössä tilaisuutta johti asianajajamme, joka esitteli asiat minun puolestani. Ensin käytiin läpi omaisemme sukuselvitys. Siinä minulle tuli yllätyksenä, että omaisemme on asunut alaikäisenä syntymäpaikkansa Mikkelin ohella myös Sulkavalla, josta hän vasta muutti Lappeenrantaan. Toinen yllätys oli se, että omaisemme muutti kirjansa Rovaniemelle vain hieman yli puoli vuotta ennen hääpäiväänsä. Heti hääpäivän jälkeen he muuttivat yhdessä Mustasaareen. Luulin, että omaiseni tapasi sulhasensa nimenomaan Rovaniemellä. Oliko se salamaromanssi vai olivatko he Rovaniemellä useaan eri otteeseen? Tämä selviäisi varmasti heidän päiväkirjoistaan.

Seuraavaksi asianajaja luki ääneen omaisemme testamentin ja antoi sen nähtäväksi paikalla olevalle osakkaalle. Hän sai testamentista myös kopion sekä allekirjoitti todistuksen, jossa hän ilmoitti nähneensä testamentin ja olevansa moittimatta sitä.

Sitten käytiin läpi omaisemme puolison kuoleman jälkeen tehty perukirja. Vakuutin, että minkäänlaista perinnönjakoa ei ollut tehty tämän jälkeen.

Ja sitten päästiin varsinaiseen asiaan eli luetteloitiin kuolinpesän varat ja velat. Kävimme läpi tositteet ja lisäksi ilmoitin, minkä verran hallussani oli omaisellemme kuuluvaa käteistä rahaa ja mitä kuluja olin niistä maksanut omaisemme kuoleman jälkeen. Myös tiliotteet omaisemme kuoleman jälkeiseltä ajalta käytiin läpi kohta kohdalta. Tein selkoa myös siitä, mitä suorituksia omaisemme tililtä vielä pitää maksaa. Asianajaja kysyi minulta useaan kertaan, onko vielä jotakin, mikä minun pitäisi ilmoittaa. Ovatko kaikki hautajaiskulut varmasti mukana? Tuleeko omaisemme saamaan veronpalautusta tai pitääkö hänen puolestaan maksaa lisäveroa? Siihen en osannut vastata.

Havaitsimme, että kaksi asiakirjaa puuttuu. Omaisemme pankki "katkaisee" tiliotteensa kuun vaihteen sijasta kuun lopulla, mutta omaisemme kansainvälinen eläke tulee aina vasta kuun viimeisenä päivänä. Siksi hänelle heinäkuun viimeisenä päivänä maksettu eläke, joka pitää palauttaa säätiölle, ei vielä näy tiliotteissa. Elokuun tiliote ei nimittäin ollut tullut eiliseen mennessä. Lisäksi omaisemme verotodistus viime vuoden verotuksesta puuttuu. Asianajajamme arvioi, että myös sen pitäisi tulla lähipäivinä. En osannut sitä itse odottaa, koska saan oman verotodistukseni aina vasta lokakuussa.

Prosessin aikana myös uskotut miehet allekirjoittivat pari paperia, mutta en juuri nyt muista, mitkä ne olivat. Paperit eivät ole minulla, vaan koko nivaska jäi edelleen asianajajalle. Hän kirjoittaa perukirjan puhtaaksi ja hankkii siihen allekirjoitukset paikalla olleilta. Vasta sen jälkeen saan paperit takaisin.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, on lievästi hämärän peitossa. Ainakin perukirja pitää viedä verovirastoon. Perukirjaa ja sen liitteitä tarvitaan myös pankeissa, jotta tilit ja niillä olevat varat saadaan jälleen käyttöön sekä osakkeet ja rahasto-osuudet myydyiksi. Vakuutuskorvausta pitää hakea erikseen. Palaan näihin yksityiskohtiin heti, kun tiedän niistä enemmän. Jo nyt teimme yhden valtakirjan pankkiasioita varten ja yhden vakuutusta varten, mutta vähintään yksi valtakirja vielä tarvitaan. Ja pitäähän se perintö jakaakin ennen kuin rahoja aletaan siirrellä.

Kaiken kaikkiaan prosessi on ollut selvästi hitaampi kuin oletin. Luulin, että perintörahat olisivat osakkaiden tileillä viimeistään elokuun loppuun mennessä eli nyt. Mutta vaiheita onkin enemmän kuin luulin, ja kaikkiin näytetään tarvitsevan oma, alkuperäinen valtakirja molemmilta osakkailta. Posti kulkee ärsyttävän hitaasti valtameren yli.

--

Oma tilanne:

Kuten huomasitte, en enää tänään muista, mitä kaikkea eilen tapahtui.

Kirjeitä tuntemattomilta

2
| perjantai 8. elokuuta 2014
Lähetimme monistettuja kirjeitä ja kuvakortteja edesmenneen omaisemme osoitekirjasta löytyneisiin ja/tai muuten esiin kaivamiimme osoitteisiin. Ensimmäiset vastaukset ovat tulleet.

Tiesin, että muistisairas omaiseni ja hänen puolisonsa olivat olleet mukana monessa ja vaikuttaneet monien ihmisten elämään. Silti yllätyin. Ei ole mitenkään mahdollista, että kukaan kirjoittaisi minun kuolemani jälkeen mitään vähänkään sen suuntaista. Muutamia katkelmia puolisolleni osoitetuista kirjeistä (yksityiskohdat muutettu tai poistettu):

"Tapasin vanhempasi Ghanassa, jossa työskentelin vuosina 1962-1967. Myöhemmin vierailin Suomessa useaan otteeseen. Kävin myös vanhempiesi luona ja tapasin ainakin sinut, ehkä myös sisaresi. Olen pysynyt selvillä äitisi tilanteesta aivan viime aikoihin asti yhteisten ystävien kautta. Tiesin, että hän oli hoitokodissa, mutta uutinen hänen kuolemastaan teki minut hyvin surulliseksi. Hän eli upean, hyödyllisen elämän, joka kantoi kaunista hedelmää ja josta monet ovat hänelle kiitollisia."

"Isäsi oli esimieheni vastaperustetussa FAO:n Food Research Institutessa Ghanan Accrassa. Parempaa, huolehtivaisempaa ja kannustaampaa pomoa olisi vaikea löytää. Hän ja äitisi tekivät kaikkensa, jotta minä ja vaimoni olisimme sopeutuneet uuten ympäristöön ja tunteneet itsemme tervetulleiksi. Minulla on mitä parhaat muistot heistä molemmista. Ammatillisella tasolla heidän vaikutustaan vasta itsenästyneen, kehittyvän Ghanan tilanteeseen ei voi yliarvoida. Vaikka viivyin Ghanassa vain vuoden, muistan hyvin, miten ahkerasti he työskentelivät ja miten he tukivat toisiaan. Muistan myös sinut ja sisaresi tuolta ajalta. Vietimme monia onnellisia hetkiä perheenne seurassa ja olemme pitäneet yhteyttä vanhempiisi myöhemminkin."

"Äitisi oli tunnettu ja arvostettu henkilö Suomen kveekareiden keskuudessa. Hänen neuvonsa olivat aina järkeviä ja maanläheisiä, ja hän oli erittäin käytännöllinen. Hän ei myöskään koskaan viipynyt kielteisessä, vaan näki kaikessa myönteistä, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Arvostin myös hänen  valmiuttaan keskustella kanssani englanniksi, koska en itse osannut alussa hyvin suomea."

"Muistelemme monia antoisia hetkiä isäsi ja äitisi kanssa. Ikäerostamme huolimatta koimme heidät tärkeiksi ystäviksi. Pitkä ja rikas elämä on nyt päättynyt. Toivomme, että monet kauniit muistot lohduttavat teitä kaipauksessanne."

Miten kauniisti jotkut osaavat kirjoittaa! En voi kuin ihailla näiden kirjoittajien taitoa kuljettaa viestiä. Kaikki kertovat yhteydestään omaisiimme, kiittävät yhteydenotostamme, kehuvat lähettämiemme kuvien kauneutta ja koskettavuutta ja ilmaisevat osanottonsa suruumme sanoilla, jotka vaikuttavat vilpittömiltä ja tuoreilta.

Tietenkin olemme saaneet postia vain niiltä, jotka ovat pystyneet sitä lähettämään. Mutta silti. Kirjoitan itse työkseni, mutta minulla on näistä kirjeistä paljon opittavaa. Pala tuli kurkkuun joka kerta.

--

Oma tilanne:

Kun olin tällä viikolla lääkärin vastaanotolla, jouduin toteamaan ainakin neljä kertaa, että en juuri nyt muista asiaa, jota kysyttiin. Yksi kadonnut nimi tai yksityiskohta per keskustelu vielä menee, mutta neljä!



 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine