Kaikkien aikojen kesäloma

Oli kesälomani ensimmäinen arkipäivä. Vedin piirongin ylälaatikon auki ja ällistyin. Se oli täpötäynnä paperia. Seuraava laatikko: sama juttu. Kaikkiaan neljä isoa vetolaatikkoa täynnä lajittelematonta paperia. Kaikki paperi, mikä omaiselleni oli kertynyt hänen jäätyään leskeksi viisi vuotta aikaisemmin. Olin tullut pakkaamaan muttoa varten ja kuvittelin nostelevani muuttolaatikoihin valokuva-albumeja, reseptikokoelmia, niputettuja kirjeitä ja muita saman sorttisia kokonaisuuksia. Ei se mennyt ihan niin.

En silti huolestunut vielä yhtään, vaikka jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt. Ajattelin vain, että nythän se paljastui, kummalta puolelta puolisoni oli perinyt tapansa arkistoida. Minulla oli jo monen vuoden kokemus hänen paperipinojensa lajittelusta, joten käärin tyynesti hihani ja ryhdyin työhön. Pyysin omaistani istumaan vierelleni parisängyn reunalle ja aloin muodostaa papereista pinoja: terveysasiat, verotus, eläkeasiat, kirjeenvaihto, vakuutukset, tiliotteet ja niin edespäin.

Mukana oli paljon myös turhalta vaikuttavaa, ja siihen tarvitsin omaistani. Kerroin, mitä paperissa on, ja kysyin: mukaan vai roskiin? Panin merkille, että omaiseni väsyi hyvin nopeasti. Hänen mielensä alkoi harhailla jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, eikä hän enää jaksanut keskittyä papereihin. – Pois, pois, laita pois vain, hän sanoi. Tämän seurauksena roskiin meni paljon myös sellaista tietoa, josta olisi myöhemmin ollut iloa. Esimerkiksi omaiseni aiemmasta terveydentilasta ja hänelle tehdyistä toimenpiteistä ei jäänyt mitään dokumentteja. Mieleeni ei juolahtanut,  että voisin joutua jo hyvin pian selostamaan hänen terveyshistoriaansa hakemuksessa jos toisessakin. Myös lähes kaikki edesmenneeseen appeeni liittyvä aineisto heitettiin pois. Paitsi kirjeet – ne jemmasin huolellisesti, sillä olin vilkaissut niitä sen verran, että ymmärsin niiden arvon. Siinä oli paksu nivaska rakkauskirjeitä, joita paljon matkustavat puolisot olivat kirjoittaneet toisilleen eri maista ja mantereilta.

Omaisellani oli jatkuva kiire kahvinkeittoon. Hän yritti toistuvasti houkutella myös minua pitämään kahvitaukoja. Melkein suutuinkin hänelle: miksi hän kiusasi minua, kun varmasti muisti, etten ollut ikinä juonut kahvia. Enkä todellakaan ollut aikeissa aloittaa nyt.

Kun hän ei muuten saanut minua lopettamaan lajittelua, hän sanoi haluavansa ottaa päivänokoset ja sen takia työ makuuhuoneessa piti lopettaa. Tämän argumentin hyväksyin. Itsekin toki olin 3-4 tunnin lajittelun jälkeen jo uuvuksissa, etenkin, kun omaiseni höpötti jatkuvasti muista asioista. Minun olisi pitänyt pystyä lukemaan dokumentteja toisella silmällä, päättämään, mitä niille tehdään, laittaa ne oikeaan pinoon ja samanaikaisesti seurustella omaiseni kanssa. Hän halusi keskustella kaikesta muusta paitsi siitä, mikä oli parhaillaan tekeillä.

Pyysin omaistani jatkamaan päivänokosten jälkeen yksin siitä, mihin jäimme, mutta niin ei koskaan tapahtunut. Hyväksyin asian, koska puolisonikaan ei olisi pystynyt siihen. Ajattelin, että heiltä puuttuu päästä sama mutteri.

Kun viisi lomapäivää oli kulunut, olin vasta lajitellut ja pakannut makuuhuoneen kolmen piirongin sisällön.

--

Oma tilanne:

Teevesi kiehui aamulla liedellä noin vartin ylimääräistä, mutta tällä kertaa vesi ei loppunut.