Kuten muistatte, joudun todistamaan kerran vuodessa kansainvälisen järjestön eläkerahastolle, että omaiseni on yhä hengissä ja tarvitsee eläkkeensä. Viime syksynä yritin ensi kertaa todistaa tämän sormenjäljen avulla, koska omaisellani ei enää pysy kynä kädessä eikä hän osaa tehdä allekirjoitusta.
Kaavakkeessa ohjeistettiin, että jos sormenjälkeä käytetään, pitää jonkun todistaa se oikeaksi. Tämä joku saisi mieluiten olla tuon järjestön edustaja, mutta myös Suomen hallituksen edustaja kävisi. Ellei kumpaakaan olisi saatavilla, myös hoitava lääkäri voisi todistaa sormenjäljen painamisen paperiin.
Mistäpä me vanhainkotiin saisimme kansainvälisen järjestön edustajan, kun ei sellaista ole pysyvästi koko maassa. Hallituksen edustajaksi saattaisi ehkä käydä joku ELY-keskuksen virkamies, mutta enpä viitsinyt soittaa sinne ja tiedustella, ehtisikö joku heistä piipahtaa omaistani tervehtimässä. Otin yhteyttä omaiseni osaston esimieheen, selitin asian hänelle ja sain lupauksen, että asia hoidetaan.
Ja hoidettiinhan se. Se vain, että osastolla tulkittiin lomaketta siten, että ensin lääkäri todisti omaiseni sormenjäljen ja sen jälkeen hoitaja todisti lääkärin nimikirjoituksen. Siinä nimittäin oli neljä ruutua.
Pelkäsin pahaa, mutta lähetin lomakkeen määräajassa eteenpäin.
Tänään tuli palaute. Väärin todistettu!
Kuoressa oli sama kaavake uudelleen täytettäväksi sekä kirje, jossa kerrottiin, että lähettämässäni lomakkeessa oli kaksi vikaa: omaiseni allekirjoitus ei vastannut sitä, mikä heillä oli arkistossa, ja sormenjälki ei ollut asianmukaisesti todistettu. Kirjeessä pyydettiin toimittamaan uudelleen täytetyn kaavakkeen lisäksi lääkärintodistus tai lääkärin viralliselle kirjepaperilleen kirjoittama selvitys omaiseni terveydentilasta. Ellei näin tehtäisi, omaiseni eläkkeen maksu lopetettaisiin.
Pitänee rustata hoitajille ohje: tähän ruutuun lääkärin nimi, tähän ruutuun lääkärin titteli, tähän ruutuun lääkärin allekirjoitus ja tähän ruutuun lääkärin leima. Tähän ruutuun omaiseni sormenjälki, eikä sitten improvisaatiota, kiitos!
Jostakin syystä New Yorkin byrokraatti ei maininnut, millä kielellä selvitys tulisi antaa. Runebergin päivän kunniaksi huvitan itseäni ajatuksella, että pyydän lääkäriä kirjoittamaan sen suomeksi!
Tuntuu jälleen kerran silkalta kyykytykseltä. Kyllähän he pystyivät arkistoissaan olevaan sormenjälkeen vertaamalla tunnistamaan, oliko kyse omaisestani vai ei.
--
1 kommenttia:
No on kyllä uskomatonta byrokratiaa. Vaatii suurta kärsivällisyyttä ja aikaa, että asiat hoituvat.
Lähetä kommentti