Keblinger

Keblinger

Video syyllistää, omaista ärsyttää

| tiistai 11. helmikuuta 2014
Kaupunkilähetys (Helsinki Missio) on hyväntekeväisyyskohteista suosikkini heti SOS Lapsikylän jälkeen, olenhan itsekin tehnyt viikoittain vapaaehtoistyötä heidän hyväkseen eräässä elämäni vaiheessa. Mutta nyt ottaa pahasti pannuun.



Minua ärsyttää tämä heidän videonsa, jossa he ovat pukeneet näyttelijälle monta kerrosta villaa päälle ja laittaneet hänet sitten muka harhailemaan Helsingin kaduilla. Videolla väitetään, että kukaan ei pysähtynyt auttamaan tätä muka muistisairasta. No ei tietenkään pysähtynyt! En minäkään ehkä olisi pysähtynyt. Pidän ihan mahdollisena, että olin jopa paikalla, kun tuota kuvattiin.

Video syyllistää kaikkia, jotka eivät tarttuneet näyttelijää käsipuolesta ja kysyneet, miten hän voi. Videota jakavat ja sitä kommentoivat kauhistelevat ja syyllistävät sosiaalisessa mediassa viattomia kanssaihmisiään siitä, että he muka kävelevät tai kävelisivät muistisairaan ohi eivätkä auttaisi tätä.

Älkää ihmiset syyllistykö.

Teette paljon todennäköisemmin virheen kotona kuin kadulla. Muistisairasta ei nimittäin tositilanteessa ole ollenkaan niin helppoa tunnistaa kuin luulisi. Muistisairas, jonka tekemisiin on kiire puuttua, on  juuri se isä, äiti, appi, anoppi, isoäiti, pappa, mummi, taata, täti tai eno, jonka ette ikinä uskoisi sairastavan Alzheimeria. Hän on vain alkanut käyttäytyä hiukan kummallisesti.

Häneltä menee VUOSIA hukkaan ilman diagnoosia ja hoitoa, jos ette tunne muistisairauksien alkuoireita ettekä näin ollen osaa järjestää häntä hoitoon. Itse hän ei tietenkään myönnä, että missään olisi mitään vikaa. Jos omaisenne on huolissaan muististaan, hän ei todennäköisesti vielä ole niin sairas, että saisi diagnoosia.

Lääkäreiden arvion mukaan vain 10 prosentilla muistisairaista on diagnoosi.

Miksi en olisi auttanut sitä valkoisessa yöpaidassa harhailevaa hahmoa, jos olisin nähnyt hänet kadulla?
- Hän ei näyttänyt aidosti hädässä olevalta
- Hän oli pukeutunut lämpimästi ja hänellä oli tohveleissaan paksut sukat
- Yhtä erikoisia vaateyhdistelmiä näkee tämän tästä Hel Looks -blogissa
- Hänen kintereillään kulki kameramiehiä ja -naisia, luultavasti useita

Tilanne oli selvästi lavastettu. Ei tietenkään kukaan halua mennä kuvaustilanteessa väliin. Ihan turhaa syyllistää kadunmiehiä ja -naisia siitä.

On hyvä, että muistisairauksista puhutaan.

On hienoa, että video leviää ja siitä keskustellaan.

Ei voi kuin onnitella mainostoimistoa, joka tuon on tehnyt.

Muistisairaudet ovat kuitenkin tavattoman monimuotoisia. Jos  mielikuva Alzheimer-potilaista yöpaidassa  kadulla harhailevina henkilöinä jää päällimmäiseksi, muunlaiset potilaat jäävät ehkä tunnistamatta. Esimerkiksi sellaiset, kuin minun omaiseni. Hän ei saanut pitkään aikaan hoitoa, koska hänen sairauttaan ei tunnistettu. Sitä ei tunnistettu, koska se ei alkanut lähimuistin oireilla tai muistioireilla ylipäätään, vaan kävelyn vaikeutumisella ja toiminnanohjauksen häiriöillä. Hän ei ollut tyypillinen Alzheimer-potilas, koska hän ei vuosiin, ehkä 10 vuoteen, ollut Alzheimer-potilas ensinkään. Silti hän oli muistisairas ja olisi tarvinnut apua jo aikaisemmin.

Ja lopuksi siihen kysymykseen, että olisinko eri mieltä, jos kadulla harhailija olisikin oma sairas omaiseni.

Mummini kuoli 101-vuotiaana sen seurauksena, että hän lähti pelkässä yöpaidassa pelastamaan suloisia kissanpentuja myrskystä. Tietenkin surin sitä. Yhäkin rinnasta hiukan puristaa, kun ajattelen sitä. Se oli kuitenkin hänelle hyvä tapa lähteä.

Myrskyssä ei ollut kissanpentuja, se oli harha. 

--

Oma tilanne:

Jätin ostokset kolmeksi päiväksi työpaikan jääkaappiin, kun en muistanut kotiin lähtiessä käydä hakemassa niitä.




7 kommenttia:

Anonyymi at: 11. helmikuuta 2014 klo 21.15 kirjoitti...

Meillä meni yli vuosi ennen kuin sain lääkärit vaivautumaan edes lähettämään muistitestiin. Sittenkin vasta, kun neuvottelin muistisairaiden kanssa työskennelleen sairaanhoitajan kanssa, kenelle lääkäreistä asiasta kannattaa puhua. Meidän rouva osasi lääkärin vastaanotolla olla hyvin vakuuttava omasta terveydentilastaan vielä senkin jälkeen, kun diagnoosi oli tehty. Kerran jouduin pyytämään lääkäriä katsomaan koneeltaan, kun vaimoa uskottiin enemmän kuin minua. (Joidenkin) lääkäreiden ylimielisyys asiasta, josta nämä eivät tienneet oikeastaan yhtään mitään, oli todella rasittavaa.

{ Maija } at: 11. helmikuuta 2014 klo 22.22 kirjoitti...

Voin hyvin kuvitella tilanteen, arvoisa Anonyymi. Ongelmat alkavat kauan ennen kuin muistisairas on kadullaharhailukunnossa, eikä muistisairaiden asioita panna kuntoon ensisijassa ohikulkijoiden toimesta kadulla. Sekä omaisten että lääkäreiden ja hoitajien tulisi olla paljon paremmin perillä eri muistisairauksista ja niiden oireista pystyäkseen auttamaan läheisiään ja potilaitaan.

{ Prinsessa } at: 12. helmikuuta 2014 klo 0.25 kirjoitti...

Itse työskentelen opiskelun ohella muistisairaiden kanssa,, toi video on ihan totisinta totta. Noin se usein menee, sad but true. Totta on myös se että muistisairauden diagnosoiminen ajoissa olis tosi tärkeää vaikka nykyiset hoitomuodot eivät tautia pysäytäkään. Toivottavasti joskus vielä keksitään parannus.

Mun mielestä pääasia on se että tuon videon viesti menee perille. Älä jätä ihmistä yksin. Video varmaan onkin tarkoituksella vähän dramatisoitu koska eihän se herättäisi niin paljon tunteita jos videon nainen olisi täysissä talvitamineissa. :-)

{ Maija } at: 12. helmikuuta 2014 klo 9.10 kirjoitti...

Ihan oikeassa olet, Prinsessa. Ei kampanja saisi ansaitsemaansa huomiota, jos ei se ärsyttäisi ketään.

Anonyymi at: 13. helmikuuta 2014 klo 13.45 kirjoitti...

Ihan hyvä asia sinänsä muistuttaa ihmisiä muistisairaista. Mutta miksi tämä nainen harhailee kadulla, onko hän kenties yksinasuva muistisairas, jonka paikka olisi jo hoivakodissa..? Äitini on siinä tilanteessa, hänelle on useamman kerran haettu paikkaa, eikä ole saatu. Kuin ihmeen kautta harhailut eivät ole päättyneet ikävästi, viimeiksi poliisi poimi liikenteen seasta yöllä, huh.

{ Maija } at: 13. helmikuuta 2014 klo 23.01 kirjoitti...

Huh huh. Jos olen ymmärtänyt oikein niin toistuva harhailu kodin ulkopuolella on kyllä yksi niistä tekijöistä, joiden perusteella Alzheimer-potilaat usein saavat laitospaikan. Mutta vain yksi. Miten vahvat todisteet pitää olla siitä, että hän on ollut todellisessa vaarassa, ennen kuin paikka irtoaa, on hyvä kysymys. Sinun omaisesi epäilemättä oli vaarassa yöllä liikenteen seassa. Minun omaiseni ei ollut, vaikka hänkin harhaili ja "katosi" muutamia kertoja. Hän ei pystynyt kävelemään korttelia kauemmas ja lisäksi tiesi, missä oli.

Anonyymi at: 16. helmikuuta 2014 klo 13.14 kirjoitti...

Alzheimerin oirekuvauksen pitäisi olla laajempi, jotta sairaus voitaisiin tunnistaa aiemmin. Minun omaiseni muutos alkoi puheripulilla ja uusien asioiden torjunnalla sekä toiminnan ajoittaisilla kummallisuuksilla. Muistihäiriöt eivät ole etusijalla vielä keskivaikeassakaan vaiheessa (magneettikuva ). Annikki

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine