Vanhukset eivät kaipaa sääliä

Viime päivinä on julkaistu paljon uutisia eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen tutkimustuloksista, joiden mukaan suomalaiset vanhukset voivat valtaosin hyvin, eivät koe itseään yksinäisiksi eivätkä myöskään tunne erityisempää taloudellista puutetta. Tässä yksi linkki:

http://www.etlehti.fi/artikkeli/elake/oma_talous/kysely_yllatti_80_vuotiailla_on_elama_mallillaan

Tämä vastaa kyllä omaakin käsitystäni. Niin kauan kuin terveyttä riittää, ikäihmiset parveilevat ahkerasti turuilla ja toreilla ja lopun aikaa lörpöttelevät puhelimessa ystävien ja sukulaisten kanssa.  Heillä on aikaa jahdata tarjouksia ja hauduttaa juureksista edullisia, maukkaita ja terveellisiä aterioita. Kun työelämän vaatimukset ovat jääneet taakse, ei enää tarvitse värjätä hiuksiaan eikä ostaa joka sesonki jotakin uutta osoittaakseen, ettei ole pudonnut rattailta. Terveyden ylläpitämiseen ja sairauksien hoitoon kuluu varmasti entistä enemmän rahaa, mutta muualta pystyy säästämään. Ehtii poimia marjatkin metsästä, jos vielä pystyy liikkumaan eikä eksy.

Mitä säälittävää heissä on? Minusta ei mitään. Puheet eläkeläisten kurjuudesta ovat käsittääkseni enimmäkseen suuresti ylimitoitettuja. Varmasti monella on vaikeaakin. Ongelmaisia on kuitenkin kaikissa ikäluokissa.

Kyllä minäkin uskoisin tulevani ihan kohtalaisesti toimeen 1 400 euron eläkkeellä, jos asuntolaina olisi siihen mennessä maksettu. Ei siinä paljon matkusteltaisi, mutta kaikki tarpeellinen olisi varmasti mahdollista hankkia. Kirjastosta saisi luettavaa ja lukemiseen myös olisi aikaa - miten ihana ajatus!

Kunpa vain ei olisi kovin raihnainen, kun tuo vapaus aikanaan koittaa. On hyvin ymmärrettävää, että vanhusten suurin huoli liittyy omaan terveyteen, kun jo viisikymppinenkin siitä huolehtii. Ei ole kivaa, kun koko ajan koskee johonkin. Monilla, etenkin naisilla, kuitenkin varsinainen raihnaisuus sijoittuu jonnekin lähemmäs 90. ikävuotta, eikä sitä välttämättä kestä kovin kauan.

Ehkä on hyväkin juttu, jos siihen mennessä menettää muistinsa. Kyllä minä ihan mielelläni muuttaisin samalle onnellisten saarelle, jolla omaiseni eli viimeiset vuotensa.