Varsinkin, kun verohallinto näyttää hyväksyneen perukirjan aivan sellaisenaan. Kaikki varat ja vähennykset oli otettu huomioon täsmälleen siten kuin asianajajamme ne perukirjaan merkitsi.
Se vähän jännitti, miten aiemmin kuolleen puolison osuus otetaan huomioon, kun kuolinpesähän oli oikeastaan heidän yhteisensä ja aiemmin jaettu pelkästään paperilla. Apen osuudesta oli kuitenkin aikanaan maksettu täydet perintöverot.
Jos ymmärrän oikein, verottaja on nyt yksinkertaisesti jakanut omaiseni kuolinpesän kahtia ja määritellyt, että puolet kuului aiemmin kuolleelle ja toinen puoli myöhemmin kuolleelle. Verot on määrätty myöhemmin kuolleen osuudesta.
Näin ollen kumpikin perillinen maksaa veroa neljäsosasta pesän arvosta. Koska osa perinnöstä on aina verotonta, eikä pesä ollut suuren suuri alun perinkään, kummankin verot kutistuivat satasiin.
Niinhän minä sen alun perinkin arvioin, mutten uskaltanut uskoa arviooni, vaan jätin perikunnan tilille hieman reilummin rahaa. Nyt on kuitenkin selvää, että rahat riittävät ja jonkin verran jää ylikin. Näiden suoritusten jälkeen pitää maksaa enää vain omaiseni viime vuotta koskevat jäännösverot eli mätkyt. Niiden suuruudesta ei ole tietoa, kun en ole vielä tehnyt edes hänen viime vuoden veroilmoitustaan, mutta alle tuhannen euron nekin varmasti jäävät.
Pieni kauneusvirhe tähänkin byrokratian lonkeroon liittyy. Lähetin syksyllä verohallinnolle kummankin perillisen allekirjoittamat valtakirjat, joilla he valtuuttavat minut hoitamaan kaikkia molempien kuolinpesien veroasioita. Siitä huolimatta papereita ei lähetetty minulle, vaan sain tietää verotuksen valmistumisesta toiselta perijältä.
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti