Pieni ja hento ote

Omaiseni ote elämään on pieni ja hento, mutta käsissä on vielä lihasvoimaa.

Vaikka hän reilu viikko sitten pystyi vielä syömään pehmeää kakkua, tänään hän vain pyöritteli mehevää muffinssinpalaa suussaan. Ei osannut niellä. Sylkäisi lopulta pois. Kahvia joi kolme-neljä kulausta ja painoi jälleen silmänsä kiinni.

Pyysimme hoitajalta apua hänen kääntämiseensä, kun hän ei ollut syömiseen sopivassa asennossa eikä osannut itse kääntyä. Kääntäminen on tekniikkalaji ja tapahtuu liinaa hyödyntäen. Ensin vanhuksen jalat suoristetaan ja sitten vedetään liinasta sängyn toiselta puolelta niin, että hän kääntyy kuin kääretorttu voipaperin avulla.

Hoitaja kertoi myös, että omaisellemme on nyt aloitettu säännöllinen kipulääkitys. Hänen on päätelty kokevan kipuja, koska hän on ollut äreä, huiskinut hoitajia kädellään ja polkenut jalkaa, siis potkinut. Hän ei yleensä myönnä kipuja kysyttäessä, sen tiedän itsekin, mutta nyt hän on sanonut, että selkään sattuu. Mitään vammoja hänellä ei ole eikä esimerkiksi painehaavoja, joista kysyin. Totesin, että noin hentoisella vanhuksella kipulääkkeiden vaikuttavat määrät eivät varmaan ole isoja, ja hoitaja jatkoi, että lääkäri on harkinnut lääkkeen määrän yksilöllisesti omaisellemme. Kipulääkettä annetaan aamuin illoin. Sekin tuli puheeksi, että omaisemme ei syö enää itse ja antaa syöttää itseään niin vähän, että henkilökunta kummastelee, miten pirteä hän silti on.

Omaisemme oli tänään koko lailla muissa maailmoissa. Hänen luunsa tuntuivat selvästi käteni alla, kun pidin kättä hänen olallaan. Hyvästellessä käden ote oli kuitenkin tiukka.

--

Oma tilanne:

Unohdin viikottaisella kauppareissulla ostaa keittojuureksia, mutta eipä hätää, paikkasin erheen seuraavana päivänä töistä palatessani.

Veroilmoitus: check!

Dementin omaiseni veroilmoituksen teko sujui jo rutiinilla. Varmistin viimevuotisesta, miten silloin tein, ja toimin samoin. Tein muistiinpanopaperille 12-kohtaisen taulukon ja kaksi saraketta: kansainvälinen järjestö ja naapurimaasta tuleva eläke. Sitten keräsin tiliotteilta todelliset, omaiseni tilille maksetut summat. Järjestön eläke pysyi aina kolme kuukautta samana ja sitten vaihtui, naapurista tuleva eläke vaihtui joka kerta kurssimuutosten mukaan.

Sitten laskin sarakkeet yhteen ja nämä summat yhteen. Siirsin summan veroilmoituslomakkeelle kohtaan Ulkomaaneläkkeet ja luettelin kaikki 24 erää Lisätietoa-osiossa. Ja sitten nimi ja puhelinnumero alle.

Onneksi olin tehnyt myyntivoittoveroilmoituksen asunnon myynnistä heti tapahtuman jälkeen. Asia oli verottalla jo tiedossa. Selostusosassa todettiin aivan oikein, että kyseinen myyntivoitto ei ollut veronalaista tuloa. Olihan omaiseni asunut myydyssä huoneistossa useita vuosia.

Veroehdotus lupaili omaiselleni melko mukavaa veronpalautusta, koska maksoin hänen puolestaan ennakkoveroja verolipulla viime vuonna. Totuus on tietysti ihan toinen, koska nämä nyt ilmoitetut ulkomaaneläkkeet muodostavat noin puolet omaiseni tuloista. Tuskinpa hänelle silti mätkyjä tulee.

Tänä vuonna maksuun pantavaa ennakkoveroa koskeva verolippu ei ole vielä tullut. Muistelen, että yleensä ensimmäinen erä on maksettu viimeistään heinäkuussa. Odottaakohan verottaja tätä pian postilaatikkoon sujahtavaa veroilmoitusta ja laskee sitten vasta näiden tietojen perusteella tämän vuoden ennakkoveron? Vai lasketaanko sielläkin sen varaan, että kohta se kuolee kumminkin, eipä mennä asioiden edelle?

--

Oma tilanne:

Matkalla eteisestä työhuoneeseeni unohdin, mitä lähdin noutamaan. Lähdin sitten lenkille ilman aurinkolaseja, mutta eipä tuo haitannut.

Kahvia nokkamukista

Aikuiset juovat lasista. Juomalasista, viinilasista, olutlasista, samppanjalasistakin. Mistä lapset juovat? No, lasista, heti, kun osaavat. Ja sitä ennen nokkamukista.

Omaiseni sivupöydällä on jo pitkään ollut vakituisesti mehua nokkamukissa. Siitä on helppo juoda makuullakin. Tähän asti hän on kuitenkin saanut ruoan kanssa maitonsa mukissa tai lasissa ja kahvinsa kupissa. Tänään näin ensimmäisen kerran, että myös maito oli kaadettu nokkamukiin.

Ymmärsin nopeasti, minkä takia. Meillä oli mukana tutussa piknik-korissa puolisoni valmistamaa herkullista maitokahvia ja muutama pala aamulla leipomaani sitruunakakkua. Olin ottanut pääsiäisen kunniaksi mukaan Heljä Liukko-Sundströmin suunnittelemalla jänisaiheella kuvioidun Teema-kupin. Kävi ilmi, ettei omaiseni pystynyt juomaan siitä. Kuppi oli liian painava ja liian iso.

Kävin kaatamassa kahvin vanhainkodin omaan kuppiin. Kuppi tuli täyteen, omaiseni näki kahvin pinnan ja osasi paremmin sihdata kohti suuta. Silti häntä piti auttaa juomisessa aivan kuin lasta. Seuraavalla kerralla pitänee kaataa kahvikin nokkamukiin.

Näinhän se näyttää olevan, että vanhetessa tulemme lapsiksi jälleen. Monella tavalla.

Kakkua omaiseni söi hyvällä halulla, mikä hänen kohdallaan on aina erikseen merkille pantavaa. Hän nautti myös keltaisista pääsiäiskukista, päätellen siitä, että katse haki kukkia vierailumme aikana useamman kerran. Keltainen on aina ollut yksi hänen lempiväreistään.

--

Oma tilanne:

Varmistin, että avainkotelo oli mukana. Työpaikan oven edessä paljastui, että kotelosta puuttuvat sekä työpaikan että kodin avaimet. Vinttiin ja autoon olisin kyllä päässyt, jos olisi ollut tarvetta.

Perikunta teki tappiota

En ole tähän asti ottanut ihan tosissani rooliani appeni perikunnan asioiden hoitajana, mutta kyllä lusikka nyt vain on otettava kauniiseen käteen. Koska dementti omaiseni hallitsee leskenä puolisonsa omaisuutta hallintaoikeustestamentin nojalla ja minä olen hänen edunvalvontavaltutettunsa, en voi mitenkään väistää velvollisuuksiani.

Tänään iloinen velvollisuuteni oli vastaanottaa perikunnan veroehdotus ja siihen liittyvä viime vuoden verotuspäätös, jonka mukaan perikunta teki viime vuonna useampia tuhansia euroja omaisuuden luovutustappiota. Tästä syntyvää alijäämähyvitystä perikunta saa käyttää hyväkseen pääomatulojen veroja vähentävästi vuoteen 2018 asti, mikä tarkoittaa, ettei sijoitettujen asuntorahojen tuotosta todennäköisesti tarvitse maksaa veroa.

Ei omaiseni asuntoa varsinaisesti myyty halvemmalla kuin se aikanaan ostettiin, mutta tappiota syntyi, kun otettiin huomioon myyntikulut ja asumisen aikana perusparannuksiin sijoitetut varat.

Asunnon myynnistä saadut varat ovat tähän asti odotelleet pankkitilillä, mutta sijoittamispäätös on nyt tehty ja yhteisesti hyväksytty. Pian omaiseni saa ikioman sijoitussalkun ja henkilökohtaisen varainhoitajan. 

Tällä viikolla tuli myös kansainvälisen järjestön eläkerahastolta kirje, jossa kerrottiin omaiselleni 1.4. alkaen maksettavan eläkkeen määrä. Eli ilmeisesti he toisella yrittämällä uskoivat, että omaiseni on elossa. Olin jo haarniskoinut itseäni sen varalta, ettei todistelu tälläkään kertaa mene läpi, koska omaiseni peukalonjälki oli erittäin epäselvä.

--

Oma tilanne:

Muistin eilen viime tingassa, että oli erään taloyhtiön lappusen viimeinen palautuspäivä. Palasin hissiltä hakemaan paperia.

Uusia neuvoja edunvalvontavaltuutuksen tekijöille

Keskustelin viime viikolla erään kokeneen pankkilakinaisen kanssa edunvalvontavaltuutuksesta ja ongelmista, joita valtuutetun eteen saattaa tulla. Ainakin yksi ongelma olisi ehkäistävissä paremmalla valtuutuksen sanamuodolla.

Tämä ongelma on puolisoiden keskinäinen hallintaoikeustestamentti.

Senhän monet pariskunnat kirjoituttavat testamenttiinsa ihan rutiininomaisesti, ajattelematta sitä sen enempää. Onhan se niin hyvä ajatus, että kun toinen puolisoista kuolee, eloon jäänyt saa hallita koko omaisuutta siitä huolimatta, että perilliset saavat omistukseensa puolet potista. Perilliset maksavat silloin perintöveron omaisuudesta, jota he eivät vielä saa hallita. Perintövero on selvästi pienempi kuin silloin, jos myös hallintaoikeus siirtyy. Hallintaoikeustestamenttia käytetäänkin usein verotussyistä eli pienentämään maksettavaa perintöverosummaa.

Kannattaisi kuitenkin ajatella muutakin kuin veroja. Hallintaoikeus voi johtaa pattitilanteeseen ja halvaannuttaa järkevän toiminnan, jos sen haltija menettää oikeustoimikelpoisuutensa eli esimerkiksi dementoituu.

Otetaan esimerkiksi omaiseni tilanne. Hän asuu laitoksessa, ja hänen hoitomaksunsa on 85 prosenttia hänen tuloistaan. Tuo summa kattaa koko ylläpidon. Hänelle jää tällä hetkellä tuosta 15 prosentistakin hieman rahaa säästöön kuukausittain, koska hänen tarpeensa ovat hyvin vaatimattomat.

Dementti omaiseni hallitsee  hallintaoikeustestamentin nojalla edesmenneen puolisonsa omaisuutta, jota hän ei lainkaan tarvitse. Se voitaisiin nyt aivan hyvin jakaa perillisille, paitsi että ei voida. Edunvalvojan velvollisuus on pitää silmällä päämiehensä taloudellista etua ja maistraatti valvoo, että hän tekee niin. Omaiseni ei voi tässä tilanteessa luopua hallintaoikeudestaan ilmaiseksi. Jos hän ei olisi dementti, hän voisi luopua hallintaoikeudesta vastikkeetta, mutta nyt se ei ole mahdollista. Luopumisesta maksettava korvaus on niin korkea ja järjestely niin hankala, ettei perillisten kannata ryhtyä siihen.

Tämä tilanne olisi voitu estää kirjoittamalla edunvalvontavaltuutukseen yksi lause lisää, esimerkiksi jotenkin näin:

"Mikäli en tarvitse testamentin nojalla hallintaani tullutta ensin kuolleen puolisoni omaisuutta tai sen tuottoa hoitoni tai elatukseni järjestämiseen, edunvalvontavaltuutetulla on oikeus luopua puolestani hallintaoikeudesta vastikkeetta."

Toinen tapa ehkäistä tilanne on ottaa se huomioon testamentissa. Hallintaoikeuden pidättämisen leskelle voi tehdä myös määräaikaisena, esimerkiksi siihen asti, kun tämä täyttää 80 vuotta. Perilliset saisivat tuolloin automaattisesti hallintaoikeuden ensin kuolleen vanhempansa omaisuuteen siinä vaiheessa, kun myös leski oletettavasti alkaisi olla niin iäkäs, että hoitovastuu olisi joka tapauksessa jo kääntynyt tai kääntymässä. Liittyykö tähän riskejä, en osaa juuri nyt sanoa.

Tässä korostuu nyt se, että kannattaa neuvotella asiantuntijan kanssa kaikista vaihtoehdoista ennen kuin tekee testamentin ja edunvalvontavaltuutuksen.

Omakin testamenttini taitaa nyt mennä uusiksi.
--

Oma tilanne:

Puhuin ruokapädässä punajuuresta, kun tarkoitin puolukkaa.