Keblinger

Keblinger

Joulusiivous

| lauantai 20. joulukuuta 2014
Kuinkahan monta kertaa vielä tulen kehuneeksi, että nyt on kaikki hoidettu? Varmaan aika monta. Silti aina jostakin sukeltaa esiin vielä jotakin, joka muistuttaa omaisestani.

Minulle juhlan tuntu tulee siitä, että arjen hätäratkaisut on siivottu pois. Siis väärin päin hyllyyn työnnetyt kirjat, parittomat sukat, nurkkaan potkaistut kengät ja epämääräiset tavara- ja paperipinot. Tämän vuoden jäljiltä (työ)huoneeni näytti melkoisen räjähtäneeltä. Mapeissa ja kansioissa ei ollut tilaa enää yhdellekään uudelle aaneloselle, joten niitä oli pinoissa pöydällä. Tulostuspaperia sai kaivella vanhojen aikakauslehtien alta. Kirjekuoria piti ostaa lisää, koska entiset olivat kadoksissa.

Luulin ensin, että minun pitäisi hankkia uusia kansioita ja lehtikoteloita, vaikka hylly pullisteli niitä jo ennestään. Sitten tajusin: Ehei! Minähän saan lisää tilaa! Mahtavaa!

Tyhjensin hetkessä useita kansiollisia edeslmenneen omaiseni papereita kahteen pahvilaatikkoon. Eihän minun enää tarvitse varautua esittämään todisteita hänen terveydentilastaan tai raha-asioistaan hetkenä minä tahansa.  Pakkasin valtaosan aineistosta varastoon vietäväksi, jolloin sain kirjahyllyyn runsain mitoin vapaata tilaa.

Kun olin niin hyvään vauhtiin päässyt, jatkoin järjestelyä. Yllättävän monesta paikasta löytyi vielä omaiseni tavaroita. Olin vain laskenut niitä käsistäni jonnekin tai tunkenut ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan. Sivupöydällä lojui hänen lompakkonsa, jossa olivat kaikki kortit tallella. Myös silmälasit, kello ja suurennuslasi olivat vielä esillä. Näin ne joka kerta, kun otin itselleni nilkkasukat laatikosta.

Kokosin tavarat yhteen. En pystynyt heittämään mitään pois. Miten joku voi heittää toisen ihmisen henkilöllisyystodistuksen roskakoriin? Onhan se vähän eri asia kuin vanha yöpaita. Eikä kai minulla ole edes oikeutta päättää, mitä noille dokumenteille ja tavaroille tapahtuu. Perijät käykööt ne läpi, kun ehtivät, mutta ei minun sitä odotellessani tarvitse niillä omaa huonettani kuormittaa. Varastoon vain.

Vaikka tässä uhoan, niin joka kerta hiukan surettaa. Alan pala palalta ymmärtää, mitä katoavaisuus tarkoittaa.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine