Sinä sunnuntaina, kun meille aamulla soitettiin ja kerrottiin, että omaisemme kuolema on lähellä ja hänet on siirretty saattohoitoon, puolisoni oli poissa tolaltaan. Kun olimme lähdössä omaistamme katsomaan, puolisoni ei löytänyt heti sitä auton avainta, jota hän normaalisti käyttää. Hän ei halunnut ajatella asiaa sen enempää, vaan otti käyttöön vara-avaimen.
Se reissu oli viimeinen kerta, kun auton virtalukko toimi.
Vanhojen autojen entisöinti on yksi puolisoni harrastuksista. Hänen mielestään 1990-luvun alun jälkeen ei ole valmistettu autoja, joita kannattaisi hankkia, koska uudemmat autot sisältävät liikaa haavoittuvaista sähkötekniikkaa, tietokoneita suorastaan. Sellaisten autojen korjaaminen omin päin on käytännössä mahdotonta, eikä niitä voi myöskään entisöidä itse, ellei omaa atk-insinöörin taitoja. Ihan turhanpäiväisiä kotteroita siis.
Käyttöautomme on valmistettu 1990-luvun alkuvuosina, kuinka ollakaan. Siinäkin on aika paljon edistynyttä tekniikkaa, ja aivan erityisen edistynyt on sen virtalukko. Kyseessä on alun perin edustuskäyttöön tarkoitettu luksusmalli, samanlainen, jossa prinsessa Diana kuoli. (Puolisoni on luvannut, että minä en kuole siinä autossa, koska hän ei koskaan aja kännissä eikä ylinopeutta, eikä hän myöskään aja, jos turvavyöni ei ole kiinni. Olinpa prinsessa tai en.) Sen virtalukko on rakennettu huolellisesti sellaiseksi, ettei sitä avaisi itse Houdinikaan. On vain kaksi vaihtoehtoa: avain toimii ja auto käynnistyy, tai sitten on käytettävä rälläkkää. Auto on siis erittäin murtovarma.
Puolisoni arveli ongelman syyksi vara-avainta, jonka hän oli epähuomiossa käsitellyt aseöljyllä. Hänen tulkintansa mukaan lukko tunnisti, että jotakin oli eri tavalla, ja kieltäytyi toimimasta. Hän työnsi auton kadulta talliin ja alkoi selvittää, löytyisikö Suomesta joku, joka pystyisi auttamaan. Sen hän jo tiesi, että jos hän vääntää avainta vielä kerran, se jumittuu vielä pahemmin, ja sitten ei ole muita vaihtoehtoja kuin rälläkkä.
Merkkiä myyvä autoliike antoi parhaan autolukkoseppänsä nimen, ja tämä arveli ensin pystyvänsä korjaamaan lukon. Paikan päällä hän joutui kuitenkin toteamaan, ettei hän sittenkään tuntenut tätä lukkomallia eikä voinut auttaa. Puolisoni jäljitti toisen autolukkosepän, mutta tämä myönsi jo kättelyssä, että tämä nimenomainen malli ylittää hänen taitonsa. Lopulta puolisoni sai vihiä henkilöstä, joka tekee palkkatyökseen ihan muuta, mutta tuntee läpikotaisin juuri tämän auton ja saattaisi ratkaista saksalaisen sudokun. Mutta mutta... henkilö tunnettiin eksentrisenä, eikä olisi niin taattua, että hän viitsisi lähteä katsomaan autoamme.
Kuukaudet kuluivat. Auto virui tallissa. Puolisoni odotti sopivaa hetkeä.
Syyskuun lopulla hän vihdoin sai yhteyden Aladdiniin, joka otti automme haasteena. Hän kysyi sarjan yksityiskohtaisia kysymyksiä, jotka auttoivat häntä hahmottaman tilannetta. Marraskuun alussa hän tuli kotikäynnille, jonka aikana hän irrotti lukkopesän ja antoi ongelmalle nimen.
Ei kyse ollut mistään aseöljyn joutumisesta lukkoon. Auton lukkopesä oli murtunut. Siis se vahva teräsmötikkä, jonka sisään lukko on rakennettu. Siinä oli selvä murtuma. Aladdin ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa. Eikä sellaisesta ollut autoharrastajien foorumillakaan kuultu.
(Huom. en tiedä näistä asioista oikeasti mitään, joten antakaa anteeksi, jos käytän vääriä termejä tai muuten osoitan teknisen tietämättömyyteni. No, jotakin vahvaa siellä kuitenkin oli murtunut, se on varmaa.)
Aladdin irrotti lukkopesän, ja merkkihuoltamon kautta tilattiin uusi. Siihen tarvittiin minulta valtakirja, koska virallisesti omistan tämän auton. Osan mukana ei kuitenkaan tullut välttämätöntä tarviketta, tiettyä jousta, jota ilman asentaminen ei onnistuisi. Jousi ei kuulunut valmistajan varaosavalikoimaan, koska ilmeisesti oletettiin, että lukkosepät osaavat valmistaa vastaavia jousia itse. Suomesta sellaista osaajaa tosin tuskin löytyisi.
Puolisoni mielestä todennäköisyys, että tarvittava jousi löytyisi jostakin, oli lähes olematon. Mutta kuinka ollakaan, Aladdin, jolla itsellään on aiemmin ollut identtinen auto ja joka tuntee tämän mallin läpikotaisin, löysi jousen työkalupakistaan. Seuraavalla käynnillään Aladdin asensi uuden lukkopesän paikoilleen. Auto on nyt käyttökunnossa.
Päivä, jolloin auto saatiin kuntoon, oli täsmälleen sama, jolloin perintörahat saapuivat perillisten tilille.
Puolisoni mielestä vain omaisemme henki voi olla niin vahva, että hän lähtiessään rikkoi teräksenkin. Minä en usko hiipuvien enkä kuolleiden henkiin. Sen sijaan uskon, että elävät ihmiset pystyvät vaikuttamaan elottomaan materiaan. Minä uskon, että puolisoni järkytys rikkoi lukkopesän. Mitä mieltä te olette?
Nyt lukot ovat auenneet, rahat vapautettu tileiltä ja omaisemme sielu - toivottavasti se on nyt jättänyt maan piirin ja ehtinyt toisen puolikkaansa vierelle paikkaan, josta he siunaavat meitä. Siihen tämä minusta viittaa. Taakkamme on selvästi keventynyt.
Omaisemme kuolemasta tulee viikonvaihteessa puoli vuotta.
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti