Keblinger

Keblinger

Haluatteko todella pitkäaikaissairaanhoitoon?!

| perjantai 14. marraskuuta 2014
Tänään monet ovat kiihtyneet tästä Helsingin Sanomien uutisesta:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1415857866372

Ja asiaa koskevasta pääkirjotuksesta:

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1415854878496?jako=cb4478fc3dba4d2f78589d9d5dab1d5e&ref=fb-share

Hallitus siis esittää lainmuutosta, jonka mukaisesti vanhusten hoito voitaisiin toteuttaa PITKÄAIKAISENA LAITOSHOITONA vain lääketieteellisillä tai asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvillä syillä.

Eli siis täsmälleen niillä syillä, joilla nykyäänkin pitkäaikaissairaanhoitoon pääsee. Tai pitäisi päästä.

En ymmärrä, miksi tätä pidetään erityisen törkeänä ehdotuksena ja hyvänä syynä lähteä barrikadeille arvokkaan vanhenemisen puolesta. Voin kuvitella monta paljon parempaa syytä.

En  käsitä, miksi kukaan haluaisi pitkäaikaissairaanhoitoon ilman lääketieteellisiä tai turvallisuuteen liittyviä syitä, jotka ovat käytännössä sama asia. Minusta on ihan oikein, että laitospaikat varataan niille, jotka niitä todella tarvitsevat. Siis niille, jotka eivät tule autettuinakaan toimeen kotonaan. Uskoisin, että useimmat myös haluavat asua kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Kun se ei enää ole mahdollista, on lääketeieteelliset syyt siirtyä laitokseen.

Kyllä minustakin on huolestuttavaa, kun laitospaikkoja vähennetään, vaikka ikääntyvät ikäluokat ovat kasvussa eivätkä pienentymässä. Mutta arvokas vanheneminen tapahtuu minun mielestäni kotona tai jossakin kodin ja laitoksen välimuodossa, ei pitkäaikaisessa laitoshoidossa.

Noiden välimuotojen kehittämisen ja ylläpitämisen hyväksi minäkin olisin valmis barrikadeille. Se minusta on väärin, jos ja kun tavallisella keskituloisella eläkeläisellä ei ole varaa kustantaa itselleen tarvitsemaansa apua ja palveluja. Olisi miellyttävää, jos voisi ikääntyessään muuttaa asumaan turvalliseen yhteisöön, jossa olisi tarjolla vertaistukea ja kohtuuhintaisia ostopalveluja. Jos siinä vielä olisi jotakin vihreää ympärillä ja kenties jollakin toisella asukkaalla ystävällinen kissa, niin siellähän viihtyisi vallan mainiosti siihen asti, kun joko infarkti korjaisi tai olisi lääketieteelliset syyt siirtyä laitokseen.

Onneksi tuo parjattu lakimuutoskin näyttäisi pyrkivän juuri edellä kuvaamaani tilanteeseen:

- Samalla kun laitoshoitoa vähennetään, tarkoitus on lisätä "toimintakykyä, hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa ja palveluita". Myös kuntoutusta sekä koti- ja omaishoitoa lisätään.
Ministeriön mukaan "asumisen ja palvelut yhdistäviä kodikkaita asumisvaihtoehtoja" lisätään,  kirjoittaa Helsingin Sanomien päätomittaja.

Jos näin kävisi, niin olisihan se onnekasta.

Suunnittelenkin kylpyhuoneeni remontoimista esteettömät ratkaisut sallivaksi jo nyt keski-ikäisenä. Olisi sitten leveät ovet valmiina sitä varten, että kotihoito joskus kärrää minut kerran viikossa suihkuun vastustelustani välittämättä.

Uudessa laissa en näe mitään vastustettavaa.  Se, että tällä hetkellä lääketieteelliset syyt eivät näytä aina riittävän laitospaikkaan, se on törkeää. Ei tuo laki.

--

Oma tilanne:


Nuori työkaverini piti outona, kun en tunnistanut pari kuukautta sitten haastattelemani henkilön sukunimeä. Minusta se on ihan normaalia. En ole koskaan suhtautunut satunnaisesti kohtaamieni ihmisten nimiin niin, että ne pitäisi tallettaa muistiin.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine