Keblinger

Keblinger

Testamentin yllätys

| maanantai 13. lokakuuta 2014
En uskonut, että enää näin kalkkiviivoilla voisi sattua mitään yllätystä. Mutta sattuipa vain.

Tiesittekö, mitä käytännössä tarkoittaa, jos testamentissa on mainittu sen toimeenpanija nimeltä? Onnittelut, jos tiesitte. Minä en tiennyt.

Se tarkoittaa, että KUKAAN muu ei saa tehdä kuolinpesässä YHTÄÄN MITÄÄN!

Arvatkaa vaan, olenko tämän kyseisen testamentin toimeenpanija. No enpä tietenkään ole. Appeni ja anoppini olivat suuressa viisaudessaan nimenneet toimeenpanijaksi tietyn, nimeltä mainitun asianajajan.

Tänään pankissa minulle osui niin virkaintoinen, toisin sanoen pätevä, "palveluneuvoja", että hän ensimmäisenä ihmisenä koko prosessissa otti asian esille ja kieltäytyi asioimasta kanssani. Hän kertoi, että pankissa tapahtui virhe, kun minun annettiin esimerkiksi tuoda kuolinpesän laskuja maksatukseen. Ainoastaan asianajajalla olisi ollut oikeus tehdä niin. Kaikki valtakirjat, joita kuukausien mittaan olen haalinut ja postissa kuljetuttanut merten yli, ovat pätemättömiä. Niillä ei ole kerrassaan mitään virkaa. Se on ihan sama, mikä on perillisten tahto, jos testamentin tekijän tahto on ollut, että nimeltä mainittu henkilö toimeenpanee testamentin.

Paitsi, jos tämä henkilö kirjallisesti luopuu toimeenpanovallastaan.

Soitin luonnollisesti heti sillä minuutilla asianajajalle, joka ehdotti, että hän lähettää luopumisen sähköpostitse.

- Ei käy, sanoi pankkivirkailija.
- Kyllä me tarvitsemme alkuperäisen paperin.

Sovimme siis, että asianajaja lähettää paperin pankkivirkailijalle postissa ja minä tulen viikon päästä uudestaan hoitamaan asioita. Sitä aikaisemmin ei virkailijalle mitenkään sopinut.

Kun tämä oli sovittu, virkailija alkoi empiä.

- Mistäs minä sitten tiedän, että paperin allekirjoitus on aito? Kyllä hänen olisi paljon parempi tulla tänne konttoriin ja todistaa henkilöllisyytensä. Nämä ovat sentään aika isoja asioita.

Anna mun kaikki kestää! Tai no kyllä minä sen kestän, mutta miksi pitää juoksuttaa vanhaa ihmistä, eläkkeellä olevaa asianajajaa?

Eipä siinä sitten auttanut kuin pakata paperit takaisin laukkuun ja luikkia ovesta ulos. Lepyttelin lopuksi hieman virkailijaa ja totesin, ettei muutaman päivän viivästys merkitse mitään, onhan tässä jo kuukausien ajan pyöritelty papereita. Lupasin myös ottaa uudelleen yhteyttä asianajajaan ja taivutella hänet käymään konttorissa.

Näin teinkin. Nyt pitää lisäksi varautua siihen, että myös toinen pankki vaatii samanlaisen paperin.

Mitähän olisi tapahtunut, jos testamentin toimeenpanija olisi ehtinyt menettää toimintakykynsä tai kuolla?
--

Oma tilanne:


Tiesin, että olin kätkenyt vanhat mustekynäni  ja niihin liittyvät tarvikkeet jonnekin, mutta vei yli viikon löytää ne.


3 kommenttia:

Anonyymi at: 14. lokakuuta 2014 klo 4.24 kirjoitti...

Byrokratia ja terve jarki nayttavat olevan kaksi eri asiaa!

Marjatta at: 15. lokakuuta 2014 klo 10.07 kirjoitti...

Tämähän alkaa jo muistuttaa jännitysnäytelmää! Oikein hyvä ja tarpeellistakin, että kirjoitat näistä asioista. Olen itse äskettäin hoitanut läheiseni perunkirjoitus- ym. asiat, mutta ne olivat paljon yksinkertaisempia, joskin byrokratia sielläkin yritti nostaa päätään ja juurikin pankkiasioiden yhteydessä. Ja tosiaankin, mitä jos testamentin toimeenpanijaksi nimetty olisi menettänyt toimeenpanokykynsä tai aika olisi hänestä jättänyt? Olisi mielenkiintoista tietää.....

Toivottelen puhtia loppujen asioiden hoitoon. Eikö se loppu kuitenkin jo häämötä?

{ Maija } at: 15. lokakuuta 2014 klo 20.19 kirjoitti...

Kiitos vaan Marjatta, mutta siltä tuntuu kuin jokaisen eteenpäin otetun askeleen myötä olisi otettava kaksi askelta taaksepäin. En uskalla vielä edes ajatella sen samppanjapullon hankkimista, jonka aion poksauttaa, kun rahat ovat lähteneet perillisille.

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine