Arvasin, että koska puolisoni on luopunut perinnöstä ja sitä myötä myös vakuutuskorvauksesta, vakuutusyhtiö tarttuisi häntä koskeviin asiakirjoihin erityisellä tarmolla. Niin kävikin. Asianajajamme mukaan puolisostani esitetty maistraatin antama sukuselvitys oli täysin riittävä ja todistettavasti samantasoinen selvitys riitti verotoimistolle appeni kuoleman jälkeen. Mutta perintöveron maksajaksi pääseekin helpommin kuin vakuutuskorvauksen saajaksi, onhan se selvä!
Vaikka vakuutuskorvaushakemuksessa nimenomaisesti kerrottiin, että kaikkiin hakemusta koskeviin kysymyksiin vastaan minä, vakuutusyhtiö katsoi parhaaksi lähettää asiaa koskevan postin edesmenneen lapsenlapselle, joka oli luonnollisesti aivan huuli pyöreänä. Mitä tämä tarkoittaa? Häneltä karhuttiin täydellistä virkatodistusten ketjua isästään siitä lähtien, kun tämä täytti 15 vuotta. Puuttuva ajanjakso mainittiin oikein päivämäärien kera. Näin siitä huolimatta, että vakuutusyhtiöllä siis oli jo maistraatin antama sukuselvitys, jossa mainittiin myös lapsen tiedot.
Mutta eihän se riittänyt. Selvityksessä ei mainittu muuttoja, eikä se myöskään tainnut kattaa kaikkia vuosia. Se oli muotoiluiltaan niin kummallinen, etten itse ymmärtänyt sitä ollenkaan.
Kuten sanottu, osasin aavistaa, että tästä saattaa tulla ongelma. Olin jo pari viikkoa sitten soittanut maistraattiin ja pyytänyt sekä lapsenlapsen sukuselvitystä ja myös puolisoni tietoja. Silloin maistraatista valehdeltiin minulle päin naamaa, ettei puolisoni rekisteritietoja ollut siellä, koska hän on kirjoilla tietyssä seurakunnassa. Tokihan minä sen tiesin, että hän tällä hetkellä on seurakunna jäsen, mutta tiesin myös, että hän on välillä kuulunut myös väestörekisteriin. Vaikka kerroin tästä faktasta, lady ei luopunut kannastaan, että heiltä ei mitään todistusta tipu. Lapsenlapsen todistuksen hän lupasi lähettää.
Tänään sitten soitin seurakuntaan. Siellä palvelu oli moitteetonta. Minulle kerrottiin, että puolisoni on ollut kirjoilla kotikaupunkimme eri seurakunnissa syntymästään saakka aina siihen asti, kunnes hän 1980-luvulla erosi kirkosta. Tämäkin oli jo hyvä uutinen, koska mies itse kuvitteli olleensa kirjoilla parissakin eri maassa ulkomailla. Minulle kerrottiin hänen kirkosta eroamisensa päivämäärä sekä se päivämäärä, jolloin hän liittyi uudelleen kirkkoon. Se sattui olemaan noin kuukausi ennen hääpäiväämme - mikä yhteensattuma! Hän oli tuolloin kirjoilla eri seurakunnassa vain noin kuukauden ajan, kunnes muutti nykyiseen yhteiseen kotikuntaamme. Sain tietää myös, että sukuselvityksen kirjoittaminen kestää seurakunnassa reilun viikon, ja saan tekstiviestin, kun se on valmis.
Minun tarvitsi soittaa tämän seurakunnan lisäksi vain kahteen muuhun paikkaan. Maistraatin ääni kuulosti ihan samalta kuin se, joka aiemmin väitti, ettei puolisostani ole siellä mitään tietoja. Nyt olin kuitenkin varustautunut paremmin kuin edelliskerralla. Ladoin pöytään päivämäärät, ja sukuselvitys luvattiin kirjoittaa. Voin noutaa sen maistraatista ensi viikolla. Ja toisesta seurakunnasta luvattiin kirjoittaa paperi pikimmiten. Asia hoidossa!
Näistä sukuselvityksistä saattaa olla minulle vielä muutakin hyötyä. On nimittäin mahdollista, että myös molemmat pankit, joissa omaiseni paperit ovat tutkittavana, päättävät vaatia tarkempia selvityksiä puolisoni edesottamuksista. Näin siitä huolimatta, että jo appeni kuoleman yhteydessä on kertaalleen tutkittu, missä ja kenen kanssa hän on saattanut perillisiä alulle. Kai se nyt jo silloin olisi huomattu, jos lehtolapsia olisi! Hänhän luopui perinnöstä isänsä jälkeen täsmälleen samoin kuin äitinsäkin jälkeen.
No se siitä, mutta päivän byrokratia-annos ei päättynyt tähän. Verottaja lähestyi lapsenlasta. Tieto omaiseni jälkiverosta tuli minulle hyvissa ajoin ennen perunkirjoitusta ja olen ollut aikeissa maksaa sen heti, kun tili saadaan jälleen auki. Nyt verottaja oli kuitenkin lähettänyt lapsenlapselle karhukirjeen, jossa pyydettiin häntä maksamaan nämä samaiset verot. Sikäli voin ymmärtää tämän, että valtakirja, jolla lapsenlapsi ja toinen perijä valtuuttavat minut hoitamaan kuolinpesän veroasioita, on vasta matkalla Atlantin yli Suomeen. Täytyy nyt vain varoa, ettei maksa veroja kahteen kertaan.
--
Oma tilanne:
Möhlin päivämäärissä kahdesti, kun yritin varata pöytää ravintolaan. Sain asian sitten kuitenkin lopulta hoidetuksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti