Käytin viikonloppuna ensin puolitoista tuntia siihen, että sain monitoimitulostimen jälleen tulostamaan langattomasti läppäriltäni, ja sitten nelisen tuntia allekirjoitusten hankkimiseen sekä papereiden tulostamiseen, kopiointiin ja niputtamiseen. Tuloksena oli neljä nivaskaa:
Vakuutusyhtiölle nippu, jossa on perukirja sukuselvityksineen ja virkatodistuksineen, testamentti, testamentin tiedoksisaannot, perinnöstä luopumiset, ensin kuolleen puolison perukirja ja osituskirja, luopujan sukuselvitys sekä kopiot perikunnan jäsenten passeista ja tiliotteista, plus ulkomailla asuvan elossaolotodistus ja tietenkin itse korvaushakemukset.
Pankille lähes samanlainen nippu kuin vakuutusyhtiölle, mutta ilman tiliotekopioita. Lisäksi valtakirja.
Toiselle pankille samanlainen kuin ensimmäiselle pankille, mutta toistaiseksi ilman valtakirjaa, koska sitä ei vielä ole allekirjoitettu.
Ulkomailla asuvalle kuolinpesän osakkaalle nippu, jossa on viisi erilaista valtakirjaa, joista puuttuu hänen allekirjoituksensa, sekä jakokirjan luonnos ja perukirja. Tämä nippu lähti postissa tänään.
Eilen soitin maistraattiin ja sain tietää, että perukirjan (osakasluettelon) vahvistaminen siellä veisi "useita viikkoja". Virkailija totesi, ettei vahvistaminen ole mitenkään pakollista, ellei pankki sitä nimenomaan vaadi.
Siispä menin papereideni kanssa toiveikkaana pankin neuvontatiskille. Annoin ensin vakuutuskorvaushakemuspaperit, jotka eivät mahtuneet palautuskuoreen, ja pyysin toimihenkilöä välittämään ne eteenpäin. Tämä luvattiinkin tehdä, ja paperit käytiin alustavasti läpi. Puutteita ei löytynyt. Hyvä, hyvä.
Sitten annoin vielä pankin oman nipun, jonka avulla heidän on tarkoitus selvittää, keillä on oikeus hallita omaisemme omaisuutta tästä lähin. Pankissa luvattiin nimittäin hoitaa viidessä pankkipäivässä se, mikä maistraatilta vie useita viikkoja. Ei siis mitään järkeä vahvistuttaa perukirjaa.
Näytin myös pankin lomakkeelle tehtyä valtakirjaa. Se ei ollut tarkkaan ottaen ihan sitä mitä haluttiin, koska olin skannannut lomakkeen. Ulkomailla asuva oli sitten tulostanut skannauksen, allekirjoittanut sen ja lähtettänyt Suomeen, minkä jälkeen Suomessa asuva allekirjoitti paperin. Pankki antoi kuitenkin armon käydä oikeudesta. Valtakirja hyväksyttiin!
Jippii siis! Pankista luvattiin ilmoittaa minulle, jos papereissa on jotakin epäselvää, sekä lähettää tekstiviesti, kun asia on kunnossa. Sen jälkeen voin varata ajan pankkineuvojalle ja panna sijoitusten kotiuttamisen vireille. Tässähän alkaa perinnönjako oikeasti häämöttää!
Huomenna aion viedä paperit toiseen pankkiin. Sieltä pelkästään siirretään osa varoista ulkomailla asuvan tilille, mutta sitä ei voida tehdä ennen kuin jakokirja on valmis.
Vielä yhdestä asiasta perikunnan siis pitää päästä yksimielisyyteen, ja sen myötä kaikesta: mitkä ovat ne tarkat rahasummat, jotka kukin saa?
Tulisiko tästä Suomen ensimmäinen riidaton perinnönjako? Olen varovaisen toiveikas, mutta en vielä uskalla mennä vannomaan. Mitä tahansa saattaa sattua, kun eurot kiiltelevät itse kunkin silmissä jo melkein käsien ulottuvilla.
--
Oma tilanne:
Tätä ei ennen tätä vuotta koskaan sattunut minulle, mutta nyt ei ollut edes ensimmäinen kerta: sateisena aamuna kävin koko eteisen vaatetangon läpi löytämättä tukevaa sadetakkiani. Seuraavana päivänä se kyllä riippui henkaristaan tavalliseen tapaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti