Keblinger

Keblinger

Kirjeitä tuntemattomilta

| perjantai 8. elokuuta 2014
Lähetimme monistettuja kirjeitä ja kuvakortteja edesmenneen omaisemme osoitekirjasta löytyneisiin ja/tai muuten esiin kaivamiimme osoitteisiin. Ensimmäiset vastaukset ovat tulleet.

Tiesin, että muistisairas omaiseni ja hänen puolisonsa olivat olleet mukana monessa ja vaikuttaneet monien ihmisten elämään. Silti yllätyin. Ei ole mitenkään mahdollista, että kukaan kirjoittaisi minun kuolemani jälkeen mitään vähänkään sen suuntaista. Muutamia katkelmia puolisolleni osoitetuista kirjeistä (yksityiskohdat muutettu tai poistettu):

"Tapasin vanhempasi Ghanassa, jossa työskentelin vuosina 1962-1967. Myöhemmin vierailin Suomessa useaan otteeseen. Kävin myös vanhempiesi luona ja tapasin ainakin sinut, ehkä myös sisaresi. Olen pysynyt selvillä äitisi tilanteesta aivan viime aikoihin asti yhteisten ystävien kautta. Tiesin, että hän oli hoitokodissa, mutta uutinen hänen kuolemastaan teki minut hyvin surulliseksi. Hän eli upean, hyödyllisen elämän, joka kantoi kaunista hedelmää ja josta monet ovat hänelle kiitollisia."

"Isäsi oli esimieheni vastaperustetussa FAO:n Food Research Institutessa Ghanan Accrassa. Parempaa, huolehtivaisempaa ja kannustaampaa pomoa olisi vaikea löytää. Hän ja äitisi tekivät kaikkensa, jotta minä ja vaimoni olisimme sopeutuneet uuten ympäristöön ja tunteneet itsemme tervetulleiksi. Minulla on mitä parhaat muistot heistä molemmista. Ammatillisella tasolla heidän vaikutustaan vasta itsenästyneen, kehittyvän Ghanan tilanteeseen ei voi yliarvoida. Vaikka viivyin Ghanassa vain vuoden, muistan hyvin, miten ahkerasti he työskentelivät ja miten he tukivat toisiaan. Muistan myös sinut ja sisaresi tuolta ajalta. Vietimme monia onnellisia hetkiä perheenne seurassa ja olemme pitäneet yhteyttä vanhempiisi myöhemminkin."

"Äitisi oli tunnettu ja arvostettu henkilö Suomen kveekareiden keskuudessa. Hänen neuvonsa olivat aina järkeviä ja maanläheisiä, ja hän oli erittäin käytännöllinen. Hän ei myöskään koskaan viipynyt kielteisessä, vaan näki kaikessa myönteistä, olivatpa olosuhteet mitkä tahansa. Arvostin myös hänen  valmiuttaan keskustella kanssani englanniksi, koska en itse osannut alussa hyvin suomea."

"Muistelemme monia antoisia hetkiä isäsi ja äitisi kanssa. Ikäerostamme huolimatta koimme heidät tärkeiksi ystäviksi. Pitkä ja rikas elämä on nyt päättynyt. Toivomme, että monet kauniit muistot lohduttavat teitä kaipauksessanne."

Miten kauniisti jotkut osaavat kirjoittaa! En voi kuin ihailla näiden kirjoittajien taitoa kuljettaa viestiä. Kaikki kertovat yhteydestään omaisiimme, kiittävät yhteydenotostamme, kehuvat lähettämiemme kuvien kauneutta ja koskettavuutta ja ilmaisevat osanottonsa suruumme sanoilla, jotka vaikuttavat vilpittömiltä ja tuoreilta.

Tietenkin olemme saaneet postia vain niiltä, jotka ovat pystyneet sitä lähettämään. Mutta silti. Kirjoitan itse työkseni, mutta minulla on näistä kirjeistä paljon opittavaa. Pala tuli kurkkuun joka kerta.

--

Oma tilanne:

Kun olin tällä viikolla lääkärin vastaanotolla, jouduin toteamaan ainakin neljä kertaa, että en juuri nyt muista asiaa, jota kysyttiin. Yksi kadonnut nimi tai yksityiskohta per keskustelu vielä menee, mutta neljä!



2 kommenttia:

Marja at: 28. elokuuta 2014 klo 10.37 kirjoitti...

Aiemmin kirjoitit, että blogi lähestyy loppua, mutta että se jää bittiavaruuteen. En tiedä, jääkö juuri tämä kirjoituksesi blogin viimeiseksi, mutta se on viimeisin, jonka olet kirjoittanut tähän päivään mennessä. Löysin blogisi vasta kesällä, kun nämä asiat alkoivat tulla yhä ajankohtaisemmiksi omassa lähipiirissä. Eilen ja tänään sain aikaa lukea jokaisen kirjoituksesi vuosien varrelta. Kuljin kahdessa päivässä matkan, joka kesti sinulla monta vuotta. Ja sain aivan mielettömästi ajatuksia, voimia ja näkökulmia siihen matkaan, joka meillä on suurimmalta osin vielä edessä. Näin jälkikäteenkin, lämmin osanottoni. Ja suuri kiitos, että olet kirjoittanut ja halunnut jättää tekstisi luettavaksi myös niille, jotka löytävät sen ehkä vasta pitkänkin ajan kuluttua.

{ Maija } at: 28. elokuuta 2014 klo 20.46 kirjoitti...

Kiitos mukavasta palautteestasi, Marja :) Ei tämä toki jää viimeiseksi kirjoitukseksi, kun vielä on ainakin perunkirjoitus ja perinnönjako edessä. Perunkirjoitus sattuu olemaan huomenna ja sitä tässä on viime viikot valmisteltu. Ajattelin rykäistä sitten kaiken perunkirjoitukseen liittyvän kerralla. Ajatuksia toki jo valmistellessakin on herännyt paljon, mutta tehdäänpä paperityöt ensin ja pannaan nimet alle. Sitten on pohdintojen vuoro.

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine