Suhdetoimintaa ja salapoliisityötä

Edesmennyt omaiseni kävi parhaina vuosinaan laajaa ja vilkasta kirjeenvaihtoa maailman eri kolkilla asuvien ystäviensä kanssa. Vielä viime vuosinaankin hän vastaanotti säännöllisesti kirjeitä muutamilta sitkeiltä tuttavilta, joita vastauksen puuttuminen ei hämmentänyt. Uskoisin, ettei hän itse lähettänyt montakaan kirjettä enää vuoden 2002 jälkeen eikä varmasti ainakaan vuoden 2007 jälkeen, jolloin kirjoitin hänen puolestaan joulukortit.

Tuttavuuksista on ollut paljon iloa perheelleni. Meille on auennut niiden kautta ovia ulkomailla ja olemme itsekin saaneet toimia isäntäväkenä kansainvälisille vieraille. Tämän kesäloman työlistan ykköseksi nousikin omaisemme ystävyyksien jälkihoito. Halusimme ilmoittaa omaisemme poismenosta mahdollisimman monelle uskolliselle ja varmistaa samalla yhteyksien jatkumisen tai jopa lujittumisen. Osa näistä ystävyyksistä on nimittäin jatkunut toiseen polveen, ja nyt jo kolmas sukupolvi on kärkkymässä ilmaisia yösijoja ja opastuksia - sekä tarinoita menneiden sukupolvien uroteoista.

Muutamia osoitteita tiesimme varmasti, joidenkin kohdalla teimme salapoliisityötä ja monet kirjeet lähetämme postin armoille. Ne joko löytävät perille tai sitten eivät. Olemme ainakin yrittäneet.

Lisäksi halusin tietenkin kiittää siunaustilaisuuteen osallistuneita ja adressin lähettäneitä sekä muuten surunvalitteluja esittäneitä. Päätin tilata Ifolorilta taitettavia valokuvakortteja. Kortin kanteen tuli muutaman vuoden takainen, valoisa henkilökuva ja omaisemme nimi syntymä- ja kuolinpäivän kera. Vaakasuuntaan aukeavan kortin sisälle valikoin yhden kuvan siunaustilaisuudesta ja noin vuosi sitten otetun kuvan, jossa omaisemme näyttää onnelliselta. Tekstiksi lyhyt selostus siunaustilaisuudesta ja hautapaikasta sekä kiitokset osanotosta.

Teetin näitä sen verran reilummin, että niitä riittäisi kaikille. Lisäksi tarvittiin kaksi saatekirjettä, kansainvälinen ja suomalainen, joissa tilanne selostettiin niille, jotka eivät olleet paikalla. Suomenkielisen tein itse ja englanninkieliseen sommittelin luonnoksen, jonka paremmin kieltä osaava puolisoni viimeisteli. Parille läheiselle sukulaiselle kirjoitin erilliset, pidemmät ja henkilökohtaisemmat kirjeet.

Suomenkielisiä viestejä kertyi noin 25 ja englanninkielisiä 15.

Projekti vei kaikkiaan noin neljä viikkoa ideasta toteutukseen. Olisimme saaneet sen muuten päätökseen tänään, mutta tulostuspaperi loppui kesken eivätkä kaupat olleet enää auki. Ja olisihan postituskin joka tapauksessa jäänyt huomiseen.
--

Oma tilanne:

Olemme puolisoni kanssa nimenneet kesälomamme dementikkojen kesäleiriksi. Aika usein kuitenkin edes toinen muistaa.