Keblinger

Keblinger

Mitä vanhus saa syödä?

| sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Voisin kirjoittaa pitkästi vanhusten ja erityisesti muistisairaiden vanhusten ravitsemuksesta - ja ehkä kirjoitankin, mutta täytyy tyytyä pieneen palaan kerrallaan. Olen työni puolesta saanut tilaisuuden haastatella näistä aiheista monia suomalaisia asiantuntijoita: professoritason gerontologeja, muistisairauspotilaita hoitaneita yleislääketieteen erikoislääkäreitä, johtavia terveyskeskuslääkäreitä, tutkijoita ja ravitsemusterapeutteja.

Tiedän, että vanhusten vajaaravitsemus on yleisempää kuin liikalihavuus ja selvästi vaarallisempaa. Tiedän, että sekä kotihoidossa että laitoshoidossa on tälläkin hetkellä suuri määrä vanhuksia, jotka ovat vajaaravittuja tai joilla on suuri vajaaravitsemuksen riski, jos he sattuvat esimerkiksi sairastumaan. Vajaaravitsemus heikentää vastustuskykyä ja hidastaa paranemista. Eläkeikäisen terveellisin, pisintä ikää ennustava paino on lievä ylipaino.

Tätä taustaa vasten voi tuntua kummalliselta, että vastustan vanhusten pakkosyöttämistä laitosruoalla, jota heille tilataan kunnallisista ja yksityisistä ruokapalveluista. Käsitys, että jokaisen suomalaisen pitää syödä vähintään yksi lämmin ateria päivässä, on mielestäni outo ja joutaa romukoppaan etenkin vanhusten kohdalla. Tuo ajatus, että kyllä pitää syödä kunnon ruokaa, voi vain pahentaa vanhuksen ravitsemustilannetta.

Kotipalvelun henkilökunnalle on teroitettu, että heidän pitää lämmittää ruokapalvelun tuoma ateria ja valvoa, että vanhus syö sen. Ja niin he yrittävät turhaan tuputtaa tätä kunnon ateriaa vanhukselle, joka söisi mieluummin hedelmiä, jogurtteja, voileipää, karjalanpiirakoita, puuroa, jäätelöä ja marjoja. Heille ei jäänyt aikaa kuoria appelsiinia, koska he puuhasivat sen lämpimän ruoan kanssa, jonka sitten seuraava kävijä kaapi jäteastiaan.

Millä tavalla tunteja sitten keitetty, mikrossa lämmitetty peruna on parempaa ruokaa kuin appelsiini? Sitä minä jään ihmettelemään.

Muistisairas omaiseni oli jo vuosia elänyt pääasiassa kylmällä ruoalla ennen kuin hänestä tuli kotipalvelun ja ruokapalvelun asiakas. Tuossa vaiheessa häneltä otettiin laboratoriokokeet, joiden mukaa hänellä ei ollut ravitsemuspuutoksia. Myös muistisairaille tärkeää B12-vitamiinia oli riittävästi. Hän siis osasi luonnostaan syödä oikein, vaikkei enää muistanut, mitä söi. Eikä tosiaan syönyt lämmintä ruokaa kuin vähän ja harvoin. Hän ei halunnut sitä.

Labrakokeet otettiin uudelleen, kun hän siirtyi laitoshoitoon, ja siellä ollessa ainakin kerran. Hänen ravitsemuksensa oli koko ajan kunnossa. Myönnnän, että olin itsekin siitä huolestunut ja yllätyin joka kerta hyviä tuloksia.

Minusta olisi asiallista, että ihminen saisi vanhanakin mahdollisimman pitkälle itse valita, mitä hän syö. Toivon yksilöllisempää lähestymistapaa. Kun maksettu laitosruoka menee jätteisiin ja vanhus oikeasti syö jotakin muuta, tilanne ei ole ekologisesti eikä taloudellisesti kestävä. Omaiseni kotihoidon viimeiset ajat tulivat kalliiksi osittain juuri tämän tuplaruokailun takia.

En uskaltanut jättää ruokapalvelua käyttämättä, koska pelkäsin saavani kotihoidolta julmurin tai kitsastelijan maineen. Paljonhan puhutaan omaisista, jotka eivät sallisi vanhemmilleen mitään, mikä maksaa.

Nyt täytyy mennä. Lisää myöhemmin.


4 kommenttia:

{ Arla Ilmanen } at: 7. heinäkuuta 2014 klo 20.26 kirjoitti...

Hyvin samanlaisia kokemuksia, juuri siksi emme käytä ruokapalvelua, vaan kaupan eineksiä ja kotiruokaa, joita äiti syö vaihtelevasti, mutta yleensä vähän. Paremmin maistuvat juuri hedelmät, kiisselit, jugurtit, rahkat ja jäätelö. Äiti ei halua syödä paljoa kerralla, vaan vähän väliä jotain pientä.

Anonyymi at: 8. heinäkuuta 2014 klo 16.56 kirjoitti...

Tätä asiaa olen minäkin miettinyt ja paljon. Jos voileivät, hedelmät ja suklaakeksit maistuvat ja tuottavat mielihyvää, onko syötävä kalapyöryköitä ja karjalanpaistia kotipalvelun valvovan silmän alla jotta veriarvot pysyvät omaisia ja hoitajia rauhoittavalla tasolla? Syötävä vaikka maistuu ja tuoksuu kummalliselle (maku- ja hajuaistin muutokset), ei ole koskaan välittänyt moisista ruoista eikä tunnista niitä, ja tekohampaat eivät istu kunnolla vaan hankaavat ikävästi. Menettääkö muistisairas oikeuden syödä epäterveellisesti? Tai syödä terveellisesti jotain muuta kuin "kunnon ruokaa"?

{ Maija } at: 9. heinäkuuta 2014 klo 12.32 kirjoitti...

"Vähän väliä jotain pientä" on maan parhaiden asiantuntijoidenkin mielestä juuri oikea tapa syödä! Kirjoitan tästä vielä lisää, kunhan kerkiän. Juuri nyt palkkatyö haittaa harrastuksia :)

{ Arla Ilmanen } at: 23. heinäkuuta 2014 klo 0.20 kirjoitti...

Viettäessämme joskus lomapäivää Raumalla ystävien kanssa ostimme ensin torilta herneitä, jossain kävimme kahvilla, ja päädyimme vesitornin luo kallioille poimimaan mustikoita. Kukaan ei halunnut syömään ruokaa. "Syömme kuin apinat" totesimme. Apinahan ihminen ON. Lapset syövät niin, ja näköjään myös vanhat.

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine