HANKKIKAA KÄTEISTÄ AJOISSA!
Tätä ei sanota missään, mutta neuvon noudattaminen pelastaa paljolta omaisen kuoleman jälkeisinä viikkoina, kun perukirjoitusta vielä valmistellaan. Nimittäin heti, kun tieto kuolemasta tavoittaa pankit, ne sulkevat menehtyneen läheisenne tilit, mitätöi pankkikortit ja lakkauttaa verkkopankkitunnukset. Ette enää saa rahaa ulos ilman byrokratiaa, jonka laajuus riippuu pankista.
Omaiseni pankki vaatii vainajan virkatodistuksen sekä valtakirjan jokaiselta kuolinpesän osakkaalta. Näiden kanssa voi mennä pankin konttoriin maksamaan laskuja ja ottamaan rahaa vainajan tililtä kuitteja vastaan. Kulut pitää siis maksaa ensin ja rahat saa vasta jälkikäteen. Eihän tämäkään mahdotonta ole toteuttaa, mutta jos osakkaat asuvat eri paikkakunnilla ja maissa, voi olla mukavaa tietää, että on helpompikin tapa.
Osa vainajan varoista voi aivan laillisesti olla käteisenä sillä hetkellä, kun hän kuolee. Muistisairaan kuolema ei tule koskaan täytenä yllätyksenä, joten tämä on helppo toteuttaa. Se, joka hoitaa hänen raha-asioitaan muutenkin, yksinkertaisesti nostaa tililtä rahaa. Käteistä.
Nämä varat voi sitten napata patjan alta, kun tulee aika maksaa kuolinpesän kuluja. Tilien sulkemisen ja perunkirjoituksen toimittamisen välinen aika voi olla kolme kuukautta tai enemmänkin. Ihannetilanteessa syrjään pantu käteinen kattaa kakki tällä välin maksettavaksi tulevat kulut, kuten hautaustoimiston laskun, hautajaisten esiintyjien kulut, vainajan viimeisen hoitomaksun ja mahdollisesti vuokrat.
Huomasin tämän mahdollisuuden vahingossa. Mietin, miten voisin hoitaa omaiseni kuolinpesän raha-asioita hänen kuolemansa jälkeen, vaikken ole pesän osakas. Päädyin siirtämään osan omaiseni varoista omalle varatililleni, jota pankki ei hoksaisi sulkea. En olisi oikeastaan saanut tehdä niin, koska edunvalvojan pitää huolehtia siitä, etteivät omat ja valvottavan varat mene sekaisin. Mietin, jäänkö kiinni ja entä sitten, jos jään.
Mutta sitten keskustelin työasioissa erään asianajajan kanssa ja hän mainitsi vainajan käteisvarat yhtenä perunkirjoituksessa lueteltavana asiana. Heureka! Nostin rahat pankkiautomaatista, ja yhtäkkiä ne eivät olleetkaan enää minun tililläni, vaan ne olivat omaiseni käteisvaroja. Täysin laillista.
Näiden käteisvarojen käyttö edellyttää tietenkin yhteisymmärrystä kuolinpesän osakkaiden kesken siitä, mitä kuluja pesästä maksetaan. Mutta se ei tässä tapauksessa ollut ongelma: osakkaat ovat vain tyytyväisiä, kun joku hoitaa asiat.
--
6 kommenttia:
Hyvä että jatkat opettavaista sarjaasi! Monta vaihetta on vielä tulossa. Paikkakunta- ja pankkikohtaisia eroja lienee kyllä. Ei minun tarvinnut kolme vuotta sitten tätini kuoleman jälkeen nostaa käteistä. Vein kaikki laskut tädin pankkiin ja ne maksettiin hänen käyttötililtään entisen suoraveloituksen tapaan. Minulla oli ollut tädin antama valtakirja viimeisten vuosien aikana. Nyt piti hankkia kuudelta muulta osakkaalta valtakirja ja sillä sain hoidetuksi kaikki raha-asiat perinnönjakoa myöten. Minä opin sen, että vainajan käyttötiliä ei kannata lopettaa ainakaan vuoteen tai pariin, koska verottaja tarvitsee tilinumeron, kun saattaa tulla vielä palautusta.
Kiinos Annikki, mainio vinkki! En olisi ehkä tullut ajatelleeksi tuota, mutta tottahan se on, että vainajakin voi tarvita vielä pankkitilin. Mutta oliko perintö jo jaettu siinä vaiheessa?
Luulin, että perinnönjaossa jaetaan ihan kaikki, myös tulevat veronpalautukset, jotka otetaan selville verottajalta. Asianajajamme pyysi tämän takia minua tekemään selkoa omaiseni tämän vuoden ulkomaaneläkkeistä, jotka tietenkin vaikuttavat verotukseen.
Kuoleman jälkeen ei enää voi nostaa käteistä - se pitää nostaa ennen kuolemaa. Silloin ei tarvitse mennä kuittien kanssa pankkiin. Koska minä en ole omaiseni perikunnan jäsen, minun ei luultavasti annettaisi hoitaa hänen raha-asioitaan, vaikka olenkin tehnyt niin tähän asti. Siksi minun piti keksiä tämä kepulikonsti, jonka avulla voin jatkaa kuten tähän asti.
Kaikki perikunnan jäsenet, jotka voisivat hoitaa asioita, asuvat muualla eikä heidän ole käytännöllistä tulla jonottamaan tämän paikkakunnan ja maan pankkiin. Puolisoni ei hoida asioita, koska hänet on syrjäytetty testamentilla ja on selkeämpää, ettei hän puutu perikunnan rahoihin mitenkään.
Perintö jaettiin muutaman kuukauden kuluttua kuolemasta, kun asunto saatiin myydyksi. Muutettiin yksi aiemmin kuolleen tädin haudanhoitoiliksi nimetty tili yhteiseksi tämän tädin kanssa ja lisättiin sinne rahaa. Muut tilit lopetettiin ja rahat jaettiin maaliskuussa. Keväällä tuli veroehdotus, jossa oli tietenkin entinen käyttötili. Soitin verotoimistoon, ettei sitä tiliä enää ole. Piti hankkia kuudelta muulta valtakirja, että sain ilmoitetuksi sen ainoan jäljellä olevan tilin numeroksi. Palautusta taisi tulla kaksi euroa joulukuussa. Ehkä ällaisen verotiedot voisi saada etukäteen, mutta minulle ei tullut mieleen.
Seuraavana syksynä tuli vastaan aiemmin kuolleen tädin osuudesta yhteiseen asuntoon syntynyt myyntivoittovero. Kirjoitin siitä Kolmas portti-blogiin otsikolla "jakamattoman kuolinpesän yllätys". Sitä tekstiä on luettu jatkuvasti, josta voi päätellä, että näitä jälkiselvityksiä tulee monelle vastaan. Selvityksistä tulee helposti halu päästä kokonaan eroon, jopa liian nopeasti. Tuntuu, että vasta sitten pääsee aito surutyö käyntiin. Ainakin silloin, kun suu on aitoa kaipausta. Ainahan niin ei ole. Minäkin olen muussa kohdassa kokenut testamentilla syrjäyttämisen.
Kiitos selvennyksestä Annikki! Minulla yleisin hakusana, jolla blogiin tullaan, on edunvalvontavaltuutus. Tiedon tarve kaikesta vanhuksiin liittyvästä byrokratiasta ja sen käytännön hoitamisesta näyttää olevan valtaisa.
Kiitoksiä näistä. Meillä kuolinpesän tyhjennys tulossa eteen. Urakka jännittää kyllä mutta meillä ammattilaiset on siihen tulossa avuksi. Henkisestihän se varmasti tulee raskain olemaan. Hyvä kuitenkin hieman lukea näistä.
Minusta on hienoa, että jaat näitä vinkkejä. Omaisen kun menettää, voi olla vaikea miettiä kaikkia tarvittavia käytännön asioita. Meillä perunkirjoitus on asia, jota aletaan nyt pian käymään läpi.
Lähetä kommentti