Omaistani ei voi pitää kädestä, koska hän ei suorista käsivarsiaan. Häntä voisi pitää kädestä vain kumartuneena seisomaan vuoteen ylle, ja sillä tavalla ei jaksa seistä kauan. Kaikki muut paikat näyttävät niin haurailta, ettei niitä oikein uskalla koskettaa. Pään silittäminen osoittautui huonoksi ideaksi jo aiemmin.
Juttelen hänen kanssaan niitä näitä, mutta aiheita ei riitä pitkäksi aikaa. En ole ihan varma, ymmärtääkö hän kaikkea, eikä hänen osin hampaaton puheensa ole koko ajan ymmärrettävää. Aina välillä hänen silmänsä painuvat kiinni, mutta kun liikahdan, hän avaa ne jälleen. Silmät ovat kirkkaat ja täysin tajuiset.
Yritin johdatella puhetta hänen nykyiseen tilaansa ja totesin kuulleeni, ettei hänellä enää pysy ruoka sisällä. "En usko", sanoi hän. Sanoin, että sellainen johtaa aika nopeasti heikkoon kuntoon ja hänkin näyttää olevan nyt jo melkoisen huonossa kunnossa. "Ei kai, en usko", hän kuiskasi.
En hennonut jatkaa, että olisi aika huolehtia pikku hiljaa jäähyväisten jättämisestä, koska lähtö on väistämättä lähellä. Hän olisi vain sanonut, ettei hän minnekään ole lähdössä.
Joku hoitajista käy huoneessa noin puolen tunnin välein. Omaistani käännetään ja hänen suutaan kostutetaan. Hän ei ole edelleenkään syönyt eikä häntä nytkään nälättänyt lainkaan, vaikka herkullinen lämpimän ruoan tuoksu tuli käytävältä sieraimiimme. Mehua hän joi muutaman kulauksen aivan itse nokkamukistaan. "Hyvää", hän sanoi, "Tekee hyvää". Vatsa kurisi jälleen uhkaavasti, mutta mehu pysyi sisällä.
Mieleeni tuli pelko siitä, mitä läsnäollessani ehkä voisi tapahtua ja miten minun silloin pitäisi toimia. Miltä sydämen pettäminen mahtaa näyttää? Entä voisiko omaiseni keho pettää hänet jollakin muulla ikävällä, kenties kauhuelokuvista tutulla tavalla?
Omaiseni katseli puolisokeilla silmillään ympärilleen ja osoitti jotakin kädellään. Käsi näytti sivulle ylös. Hän halusi tietää, mikä siellä on. Minä en nähnyt siellä mitään. Mietin, kenet hän mahtaa siellä nähdä. Joko edeltä mennyt puoliso oli tullut noutamaan? Enkeli vai viikatemieskö se siellä lymysi? Yritin sijoittaa käteni kohtaan, johon hän osoitti, mutta kohde olikin liian ylhäällä. Sain kyselemällä selvää, että se oli iso, pyöreä ja vaalea.
Se oli ilmastointiventtiili.
Seuraavaksi sain selostaa vastapäisellä seinällä olevan pastellimaalauksen sisällön.
Suurimman osan ajasta käytin jälleen runojen lukemiseen. Eilen omaistani nauratti kovin, kun tapailin savonmurretta Kalle Väänäsen saunarunojen parissa. Onhan hän sukujuuriltaan Savosta kotoisin. Tänään omaiseni kommentoi hyväksyvästi isänmaallis-uskonnollisia, sota-ajan runoja. "Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, itä. Takana Länttä ja Eurooppaa", aloitin. "Varjelen, vartija, sitä", lausuimme yhteen ääneen. Nälkämaan lauluun tuli loppukaneetti: "Niin on, eikä toisin!"
Saattohoitohuoneen ulkopuolella olen ollut yllättävänkin poissa tolaltani. Tuntuu kuin maa keinuisi jatkuvasti jalkojeni alla.
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti