Keblinger

Keblinger

Kädet sikiöasennossa

| torstai 1. toukokuuta 2014
Havahduin viime käynnillä siihen, että omaiseni tosiaan oli sikiöasennossa. Usein käymme ruoka-aikaan, jolloin hänet on jo suoristettu ja nostettu istuvampaan ruokailuasentoon. Mutta nyt tajusin, että hän on pitänyt käsiään jo pitkään kuin sikiö. Siis löysässä nyrkissä suun lähellä.

Hän ei mielellään enää suorista käsiään kyynärpäistä. Syödessäänkin hän liikuttaisi mieluiten vain ranteitaan ja sormiaan. Tarttuisi kuin vauva helistimeen ja veisi sen suuhunsa. Niinpä syöminen lusikalla ei enää oikein onnistu. Niinhän hoitajakin viimeksi sanoi: hän ei enää syö itse, vaan häntä syötetään.

Voi olla, ettei hän enää myöskään pureskele, vaan on jo siirtynyt pelkkään imemiseen. Esimerkiksi mandariinin palaset hän imeskelee ja sylkee "kuoret" pois. Ja viimeksi hän vain imeskeli muffinssia, ei pureskellut eikä niellyt. Nestettä hän nielee. Kupista juominen on yhtä vaikeaa kuin se olisi vauvalle.

Löysin hyvän kirjoituksen, jossa pohditaan, pitääkö näitä sikiöasennossa makaavia vanhuksia pitää hengissä syöttämällä ja juottamalla väkisin.

Kirjoitus on täällä - linkki.

Jos olisin lukenut tekstin ennen kuin juttelin hoitajan kanssa, olisin osannut kysyä, mitä kipulääkettä omaiseni saa. Jokohan hänen ajatellaan olevan morfiinivaiheessa? Ehkäpä ei. Mutta sitä sivusimme keskustelussa, että "eihän häntä väkisinkään voi syöttää". Hyvä, että omaiseni hoitopaikassa ajatellaan niin. Omaiseni pääosin kieltäytyy syöttämisestä ja hänen hoitotahtonsa kieltää elvyttämisen ja letkuruokinnan. En muista, sanottiinko siinä mitään syöttämisestä.

Uskoisin, että nykytilanne noudattaa omaiseni tahtoa: häntä syötetään ja juotetaan, mutta hänellä on vapaa oikeus kieltäytyä ruoasta ja juomasta. Toisaalta hän ei välttämättä halua vielä kuolla eikä hän näytä täysin ymmärtävän, mikä yhteys ravinnolla ja elämällä on.

--

Oma tilanne:

Olin menossa nukkumaan, mutten muistanut vaihtaa yöpaitaan.

2 kommenttia:

{ Annikki } at: 1. toukokuuta 2014 klo 21.00 kirjoitti...

On tämä kyllä tärkeä puheenaihe. En minäkään ole kirjoittanut hoitotahtoani, vaikka olen tulostanut lomakkeen. löytämäni lomake on aika ylimalkainen eikä siinbä muistaakseni ollut tätä syöttämiskohtaa. Olen saatellut Alzheimerin tautia sairastavan tätini loppuun asti. Välillä syötettiin.välillä hän virkistyi itse syömään. Kun hän tunsi ja reagoi ja ilahtui tulostani, ei tullut mieleen jättää syöttämättä. Kahtena viimeisenä keuhkokuumeviikkona hän ei enää niellyt. Häntä ei nesteytetty, ei sitä oikein kysyttykään omaisilta. Pahalta tuntui ajatella kahta viikkoa ilman mitään ravintoa, mutta osastolla oltiin määrätietoisia ja hyväksyin asian. Kipulaastari oli käytössä. Tietoisuutta hänellä oli viimeistä edelliseen päivään asti. Kai nämä taudinkulut ovat kaikilla vähän erilaisia.

{ Maija } at: 4. toukokuuta 2014 klo 16.00 kirjoitti...

Kiitos kommentista, Annikki. Ei mitään lisättävää. :)

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine