Kädet ristissä

Kun eilen menin katsoman omaistani, hän näytti hivenen erilaiselta. Etenkin toinen poski oli ikään kuin turvoksissa ja se punersi. Kädet olivat jälleen viileät.

Kälyni oli kehottanut kokeilemaan, haluaisiko hänen äitinsä kuunnella virsiä. Kysyin, veisattaisiinko. - Kyllä kiitos, oli vastaus.

Allergian takia oli vaikea saada ääntä kulkemaan, mutta lauloin kuitenkin kaikki virret, jotka jotenkin muistin. Ihan kaikkia en pystynyt, kun melodia kohosi liian korkealle tai sitten en vain pysynyt nuotissa senkään vertaa, että olisin itse viitsinyt sitä kuunnella. Omaiseni on tottunut parempien laulajien esityksiin, joten enpä tiedä, miten pahaa piinaa se lopulta oli. Lopetin omaan suosikkiini: Maa on niin kaunis.

Omaiseni joi muutaman kulauksen mehua. Joka kulauksen jälkeen hän pysähtyi lepäämään ja huohottelemaan hieman. Hänen hengityksensä haisi erittäin pahalta. En tiedä, hampaissako vika vai kenties ketoosissa tai jossakin muussa elimistön muutoksessa.

Joku hoitajista oli tuonut hänen pöydälleen kukkivan tuomenoksan. Ojensin maljakkoa häntä kohti, ja hän nautti tuoksusta. Hoitaja kertoi myös, että he kääntävät omaistani välillä niin, että tämä näkee ulos. Siinä on lehmuksia ihan lähellä, joten näkymä on keväinen ja kaunis.

- Nautin elämästä, sanoi omaiseni, kun toissapäivänä kysyin, mitä hänelle kuuluu. Hoitaja kommentoi, että hän ehkä sittenkin kärsi neljän hengen huoneen hälinästä. Nyt hänellä on kaunis ja rauhallinen huone.

Lauluhetken jälkeen luin hänelle vielä hiukan runoja. Hän laittoi kätensä asentoon, jota en ole koskaan ennen nähnyt missään. Kokeilkaapa:

Laittakaa kädet poskillenne: vasen käsi pitelee vasenta poskea, oikea käsi oikeaa poskea. Sitten vaihtakaa käsien paikkaa: vasen käsi piteleekin oikeaa poskea, oikea käsi vasenta. Ranteet menevät ristiin. Tuokaa kyynärpäät lähemmäs toisiaan, jotta asento on helpompi ylläpitää.

Sillä tavoin omaiseni piteli itseään kädet ristissä pitkän aikaa, silmät kiinni. Se näytti kauniilta.
--

Oma tilanne:

Ei uutta raportoitavaa.