Keblinger

Keblinger

Pieni ja hento ote

| sunnuntai 27. huhtikuuta 2014
Omaiseni ote elämään on pieni ja hento, mutta käsissä on vielä lihasvoimaa.

Vaikka hän reilu viikko sitten pystyi vielä syömään pehmeää kakkua, tänään hän vain pyöritteli mehevää muffinssinpalaa suussaan. Ei osannut niellä. Sylkäisi lopulta pois. Kahvia joi kolme-neljä kulausta ja painoi jälleen silmänsä kiinni.

Pyysimme hoitajalta apua hänen kääntämiseensä, kun hän ei ollut syömiseen sopivassa asennossa eikä osannut itse kääntyä. Kääntäminen on tekniikkalaji ja tapahtuu liinaa hyödyntäen. Ensin vanhuksen jalat suoristetaan ja sitten vedetään liinasta sängyn toiselta puolelta niin, että hän kääntyy kuin kääretorttu voipaperin avulla.

Hoitaja kertoi myös, että omaisellemme on nyt aloitettu säännöllinen kipulääkitys. Hänen on päätelty kokevan kipuja, koska hän on ollut äreä, huiskinut hoitajia kädellään ja polkenut jalkaa, siis potkinut. Hän ei yleensä myönnä kipuja kysyttäessä, sen tiedän itsekin, mutta nyt hän on sanonut, että selkään sattuu. Mitään vammoja hänellä ei ole eikä esimerkiksi painehaavoja, joista kysyin. Totesin, että noin hentoisella vanhuksella kipulääkkeiden vaikuttavat määrät eivät varmaan ole isoja, ja hoitaja jatkoi, että lääkäri on harkinnut lääkkeen määrän yksilöllisesti omaisellemme. Kipulääkettä annetaan aamuin illoin. Sekin tuli puheeksi, että omaisemme ei syö enää itse ja antaa syöttää itseään niin vähän, että henkilökunta kummastelee, miten pirteä hän silti on.

Omaisemme oli tänään koko lailla muissa maailmoissa. Hänen luunsa tuntuivat selvästi käteni alla, kun pidin kättä hänen olallaan. Hyvästellessä käden ote oli kuitenkin tiukka.

--

Oma tilanne:

Unohdin viikottaisella kauppareissulla ostaa keittojuureksia, mutta eipä hätää, paikkasin erheen seuraavana päivänä töistä palatessani.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine