Kahvia nokkamukista

Aikuiset juovat lasista. Juomalasista, viinilasista, olutlasista, samppanjalasistakin. Mistä lapset juovat? No, lasista, heti, kun osaavat. Ja sitä ennen nokkamukista.

Omaiseni sivupöydällä on jo pitkään ollut vakituisesti mehua nokkamukissa. Siitä on helppo juoda makuullakin. Tähän asti hän on kuitenkin saanut ruoan kanssa maitonsa mukissa tai lasissa ja kahvinsa kupissa. Tänään näin ensimmäisen kerran, että myös maito oli kaadettu nokkamukiin.

Ymmärsin nopeasti, minkä takia. Meillä oli mukana tutussa piknik-korissa puolisoni valmistamaa herkullista maitokahvia ja muutama pala aamulla leipomaani sitruunakakkua. Olin ottanut pääsiäisen kunniaksi mukaan Heljä Liukko-Sundströmin suunnittelemalla jänisaiheella kuvioidun Teema-kupin. Kävi ilmi, ettei omaiseni pystynyt juomaan siitä. Kuppi oli liian painava ja liian iso.

Kävin kaatamassa kahvin vanhainkodin omaan kuppiin. Kuppi tuli täyteen, omaiseni näki kahvin pinnan ja osasi paremmin sihdata kohti suuta. Silti häntä piti auttaa juomisessa aivan kuin lasta. Seuraavalla kerralla pitänee kaataa kahvikin nokkamukiin.

Näinhän se näyttää olevan, että vanhetessa tulemme lapsiksi jälleen. Monella tavalla.

Kakkua omaiseni söi hyvällä halulla, mikä hänen kohdallaan on aina erikseen merkille pantavaa. Hän nautti myös keltaisista pääsiäiskukista, päätellen siitä, että katse haki kukkia vierailumme aikana useamman kerran. Keltainen on aina ollut yksi hänen lempiväreistään.

--

Oma tilanne:

Varmistin, että avainkotelo oli mukana. Työpaikan oven edessä paljastui, että kotelosta puuttuvat sekä työpaikan että kodin avaimet. Vinttiin ja autoon olisin kyllä päässyt, jos olisi ollut tarvetta.