Eilen siitä huomautti jo tuttu hoitajakin. Hän kommentoi, ettei ole koskaan nähnyt ketään, joka olisi pysynyt niin pitkään hengissä niin vähällä syömisellä. - Ihme, ettei omaisenne ole jo kuollut, hän sanoi.
Sitä mekin ihmettelemme. Ehkä hän häkee taivaan kultaportit jo edessään, kun on jatkuvasti niin valoisa ja hyväntuulinen. Ei hän kuitenkaan enää puhu kuolemasta, vaikka se vielä kolme vuotta sitten oli jokapäiväinen puheenaihe. Hänellä on tahto elää, koska elämä on niin mukavaa. Sitä hän ei enää näytä ymmärtävän, että elämisellä ja ravinnolla on vissi yhteys.
Ehkä hän ajattelee tulevansa toimeen pelkällä valoravinnolla.
--
Oma tilanne:
Unohdin varata perjantaina saunavuoron ulos mennessäni, mutta sen vakavampaa ei ole viime päivinä sattunut.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti