Tässä, kuten usein muuallakin, oletetaan, että muistisairaalla on puoliso, joka hoitaa hänen asioitaan. Niinhän ei tietenkään läheskään aina ole.
http://www.taloustaito.fi/fi-FI/u/?groupId=3232b57d-2477-42ab-b401-0a3473dca5e9&announcementId=aa20de04-5393-4a6c-92a3-e20ad8617823
4 kommenttia:
Kokemuksesta suosittelen voimakkaasti edunvalvontavaltuutuksen teettämistä erikoisjuristilla.
Nykyään melkein mistä tahansa saatavana oleva mallipohja (johon mekin aikanaan haksahdimme omaisemme kanssa) antaa lääkärille täydet valtuudet toimia kuten huvittaa ja täysin valtuutuksen antajan tahdon vastaisesti...
Kyse on siis kohdasta 2."sellaisissa henkilöäni koskevissa asioissa, joiden merkitystä
en kykene ymmärtämään sillä hetkellä, jolloin valtuutusta on käytettävä."
Maistraattikin on myöntänyt nykyisin käytössä olevan pohjan sanamuodon puutteet.
Meidän tapauksessamme omaisemme on todella charmantti keskustelija ja hoivakodin lääkäri (ei suomenkielinen)on tavannut hänet 2 kertaa vuoden aikana ja molemmilla kerroilla todennut omaisemme "virkeäksi ja omatoimiseksi", joten emme voi käyttää valtuutusta tietyssä asiassa valtuutuksen antajan tahdon mukaisesti (ei tullut kirjattua valtuutukseen) ja lääkäri kävelee suvereenisti omaisemme aikanaan useasti ilmaiseman tahdon yli.
Olkaa huolellisia valtuutusta laatiessanne, mikäli todella haluatte toimia omaisenne tahdon mukaisesti!
Hei Sofia,
kiitos kommentistasi.
Dementillä omaisellani on edunvalvontavaltuutuksessaan tuo samainen, epämääräinen sanamuoto. Maistraatti totesi ohjeissaan ihan erikseen, että vaikka olen edunvalvoja, en voi tehdä päätöksiä dementin puolesta juuri noissa henkilöä koskevissa asioissa, mikäli hän on kykenevä tekemään päätökset itse.
Ilmeisesti teillä on kysymys siitä, että lääkärin mielestä henkilö pystyy tekemään päätökset itse? Ja hän on päättänyt päättää toisin kuin aiemmin?
Olin ajatellut, että hoitotahto poistaisi nuo ongelmat. Jos dementti omaiseni esimerkiksi väittäisi lääkärille, että häntä pitää ruokkia letkulla ja elvyttää, voitaisiin tarkistaa hoitotahdosta, että hänen tahtonsa on alunperin ollut päinvastainen.
Olen ymmärtänyt "henkilöä koskevat asiat" lähinnä hoidoksi ja huolenpidoksi, siis "ei-taloudellisiksi" asioiksi.
Hei!
Juuri siitä on kysymys, että lääkärin mielestä muistisairas omaisemme on kykenevä tekemään päätöksen itse ja että tuo "päätöksentekokyvykkyys" koskee vain tätä tiettyä asiaa, ei muita.
Lyhyt selvennys varmaankin on paikallaan...
Uuden kotikuntalain myötä olisimme toivoneet, että omaisemme olisi muuttanut lähemmäksi (8km) oikein ihastuttavaan hoivakotiin. Vierailemme hänen luonaan keskimäärin 2krt vkossa ja matka on todella pitkä (100km). Keskustellessamme asiasta hänen kanssaan, hän oli kovin innoissaan ja erittäin myötämielinen, suorastaan pyysi kiirehtimään. Ihastuimme ja nautimme etukäteen ajatuksesta, että hän jaksaisi useammin vierailla luonamme/istua puutarhassamme "iltakaffeella" yms. minkä lyhyt matka mahdollistaisi. Lähettävä ja vastaanottava kunta näyttivät vihreätä valoa ja laitoimme asian vireille. Asian edetessä lääkärinlausuntoon nykyisestä hoivakodista tapahtui jotain perin merkillistä. Lääkäri oli 2 kertaa marssinut omaisemme huoneeseen ja kysynyt häneltä haluaako hän muuttaa pois, vain ja ainoastaan näillä sanoilla (lain mukaan omaisen tulee olla läsnä). Muistisairas omaisemme oli ollut kauhuissaan ja hätääntyneenä saanut sanottua "ei hän halua". Saimme kuulla tapahtumista vasta jälkeenpäin... Lääkärinlausuntoon kirjattiin omaisemme kieltäytyvän muutosta ja hänen olevan kykenevä itse päättämään...
Keskustelimme omaisemme kanssa lääkärin käynneistä ja hän oli edelleenkin kovin järkyttynyt lääkärin kysymyksistä. Olennaista tässä on se, että hän (lääkärin "tiedustellessa" asiaa) oli ymmärtänyt, että "minun täytyy rakennuttaa itselleni talo, en minä siihen pysty". Lopputulos oli se, että omaisemme mielenrauhan vuoksi olemme haudanneet asian...
Huom: Ajallisesti nämä tapahtumat ovat "nurinpäin" ja kyseessä kaksi eri lääkäriä. Vaikuttaa itsestänikin sekavalta, mutta uskon, että tulen ymmärretyksi...=)
Lähetä kommentti