Postia maistraatista

Maistraatista tuli perjantaina paksu kirje, josta riittää varmasti kerrottavaa ja pohdittavaa useampaankin blogipäivitykseen. Ensin kuitenkin pieni, ärsyttävä yksityiskohta: kirjekuori oli suljettu maistraatissa huolimattomasti siten, että paperinipun viimeinen liuska oli tarttunut oikeasta reunastaan tiukasti kiinni kuoren liimaukseen. Tuota paperia oli mahdototonta irrottaa kuoresta siististi. Siinä rytäkässä se myös repeytyi.

Ja mikä tuo paperi sitten oli? No tietenkin koko nivaskasta juuri se, jota useimmin tarvitaan. Se, jota joka käänteessä ulkopuolisille näytetään. Se, millä valtuutuksen saaja osoittaa olevansa valtuutettu. Se, jossa on maistraatin leima ja virkailijan omakätinen allekirjoitus. Nimittäin ote holhousasioiden rekisteristä.

Kuoren muu sisältö oli:

- 120 euron lasku, joka oli osoitettu omaiselleni.

- Maistraatin päätös, 2 liuskaa.

- Valitusosoitus, 1 liuska

- Alkuperäinen edunvalvontavaltakirja, johon on maistraatissa lyöty leima sekä kirjoitettu päivämäärä, diaarinumero ja esittelijän allekirjoitus. "xx:n maistraatti on vahvistanut tämän edunvalvontavaltuutuksen. Laki edunvalvontavaltuutuksesta 23 §."

- Omaisuusluettelo. 5 liuskaa.

- Omaisuusluettelon täyttöohje. 4 liuskaa.

- Yleisiä ohjeita valtuutetulle. 3 liuskaa.

Olen nyt siis virallisesti omaiseni edunvalvontavaltuutettu. Asema näyttäisi tuovan lähinnä uusia velvollisuuksia ja rajoituksia. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa joutuisin käyttämään valtuutetun oikeuksiani.

Todennäköisin sellainen tilanne tulee eteen, jos omaiseni kodin taloyhtiö päättää teettää putkiremontin. Omaisellani tai hänen edesmenneen puolisonsa kuolinpesällä ei ole niin paljon säästöjä, että niistä pystyisi irrottamaan varat remonttiin, eikä hoitomaksun jäkeen käteen jäävällä 15 prosentin osuudella eläketuloista pysty hoitamaan vastaavaa rahoitusvastiketta kuukausittain. Tuossa tilanteessa huoneisto pitäisi todennäköisesti myydä. Edustaisin kaupassa omaistani ja allekirjoittaisin kauppakirjat hänen puolestaan. Oikeuteni tehdä tämä mainitaan erikseen edunvalvontavaltakirjassa.

On hyvin tärkeää, että valtakirjassa sanotaan tarkasti, mitä valtuutettu saa tehdä ja mitä ei. Tämä ei mielestäni tule oikeusministeriön esitteissä ja ohejistuksissa riittävästi ilmi. On ikävää, jos valtuutetulle ilmenee vasta maistraatin lähettämistä ohjeista, mikä kaikki hänelle on kiellettyä, ellei sitä mainita erikseen valtakirjassa. Näissä ohjeissa oli muutama yllätys minullekin, vaikka luulin tuntevani asiat melko hyvin.

Palaan asiaan mitä pikimmin, koska tiedän monien tulevan blogiini nimenomaan edunvalvontavaltuutukseen liittyvien postauksien takia.

--

Oma tilanne:

Paljon on taas tekeillä yhtä aikaa, mutta muistini on toiminut kohtuullisen hyvin.