Valtuutetun tulee valtuuttajan puolesta toimiessaan tunnollisesti pitää huolta valtuuttajan oikeuksista ja edistää hänen parastaan.
Niin, tämä kai on selvää. Tästä keskustelimme, kun valtuutus aikanaan tehtiin.
Ennen kuin valtuutettu tekee päätöksen tehtäviinsä kuuluvassa asiassa, hänen on tiedusteltava valtuuttajan mielipidettä, jos asiaa on tämän kannalta pidettävä tärkeänä ja kuuleminen voi tapahtua ilman huomattavaa hankaluutta. Kuuleminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos valtuuttaja ei kykene ymmärtämään asian merkitystä.
Tajuan kyllä, että neliraajahalvaantuneelta, mutta järjissään olevalta kannattaa kysyä hänen mielipidettään, vaikkei hän pystykään itse hoitamaan asioitaan. Mutta entä omaiseltani?
Lääkärinlausunnon mukaan ei ollut varmaa esimerkiksi, ymmärsikö omaiseni, kun häneltä kysyttiin suostumusta edunvalvontavaltuutuksen rekisteröimiseen. Jos lääkäri ei tiedä, ymmärtääkö omaiseni asioita, voinko minä tietää?
Joskus vaikuttaa siltä kuin omaiseni ymmärtäisi, mutta enimmäkseen ehkä ei. Varmuuden vuoksi olen ottanut tavaksi kertoa omaiselleni silloin tällöin myös esimerkiksi hänen raha-asioistaan. Jos on jotakin ratkaistavaa, hän yleensä sanoo, että tee niin kuin parhaaksi näet. Joskus hän esittää kysymyksen, josta selviää, ettei hän ole ihan varma, mistä puhutaan.
Valtuutetun on pidettävä valtuuttajalle kuuluvat raha- ja muut varat erillään omista varoistaan.
Mitä tuo erillään mahtaa tarkoittaa? Minulla ei ole pankkikorttia omaiseni tilille. Siksi olen siirtänyt jonkin verran hänen rahojaan tilille, joka on nimissäni, mutta jota en käytä muuhun. Tältä tililtä olen voinut nostaa pankkikortilla omaiselleni käteistä ja maksaa kaupassa, kun olen ostanut hänelle tavaraa. Nimellisesti varat eivät ole erillään, vaikka käytännössä ovatkin. Sirukorttia en kuitenkaan viitsinyt enää hankkia tälle tilille, koska siinä olisi ollut automaattisesti täysin turha luotto-ominaisuus. Olen viime aikoina tehnyt ostoksia omaiselleni käyttötililtäni ja sitten siirtänyt summan tililtä toiselle. Tuskinpa tässä mitään isompaa rahojen sekoittumista on tapahtunut, vai miten maistraatti mahtaisi tulkita, jos pääsisi tulkitsemaan?
Valtuutetun tulee kolmen kuukauden kuluessa... antaa....maistraatille omaisuusluettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joiden osalta hänellä valtuutuksen mukaan on kelpoisuus edustaa valtuuttajaa. Jos valtuuttaja myöhemmin saa omaisuutta, jonka osalta..., luettelo saadusta omaisuudesta on annettava yhden kuukauden kuuessa saannosta.
Omaisuusluetteloa varten oli papereiden mukana lomake ja täyttöohje. Laitoin jo omaiseni pankkineuvojalle pyynnön toimittaa minulle tarvittava todistukset. Palaan tähän myöhemmin.
Jos edunvalvontavaltuutus koskee valtuuttajan edustamista tämän taloudellisissa asioissa, valtuutettu on velvollinen pitämään kirjaa valtuuttajan varoista ja veloista sekä tilikauden tapahtumista.
Mahtavatko tähän riittää tiliotteet? Omaisellani ei liene taloudellisia asioita, jotka eivät ilmenisi tiliotteista. Luulenpa, että jos joutuisin näyttämään tilit säännöllisesti maistraatissa, ne eivät riittäisi. Minun ei kuitenkaan tarvitse, vaan olen käsittääkseni tilivelvollinen käytännössä ainoastaan omaiseni tulevalle perikunnalle. Heille tiliotteet kyllä riittävät.
Jos valtuutus koskee valtuuttajan edustamista muissa kuin taloudellisissa asioissa, valtuutettu on velvollinen pitämään sellaista kirjaa, että hän voi tehdä selon niistä toimenpiteistä, joihin hän on valtuuttajan puolesta ryhtynyt.
Jaa'a, mitähän toimenpiteitä nämä voisivat olla ja millainen kirjanpito olisi riittävä? Veikkaan, että pidän kirjaa näistä asioista tässä blogissa. Mahtaisi maistraatti olla riemuissaan, kun printtaisin heille kirjanpidoksi blogipostauksia :)
Käytännössä saatan joutua edustamaan omaistani hänen terminaalivaiheen hoitoonsa liittyvien ratkaisujen teossa. Silloin kirjanpidossa pitäisi kai lukea: "tänään (päivämäärä) kielsin hoitajia laittamasta omaistani letkuruokintaan" tai vastaavaa. Tai sitten voisin antaa luvan antaa omaiselleni jotakin tutkimusvaiheessa olevaa lääkettä.
Valtuutettu ei saa edustaa valtuuttajaa, jos vastapuolena on 1) valtuutettu itse, valtuutetun puoliso tai joku, jota valtuutettu edustaa; 2) valtuutetun tai hänen puolisonsa lapsi, lapsenlapsi, sisarus, vanhempi tai isovanhempi taikka tällaisen henkilön puoliso; tai 3) valtuutetun sisaruksen lapsi tai vanhemman sisarus.
Tämä tuli minulle yllätyksenä. Tämähän tarkoittaa, etten voi esimerkiksi laittaa omaiseni asuntoa vuokralle siten, että siihen muuttaisi joku lähisukulainen. Aivan ymmärrettävää siltä kannalta, että tällaisessa tilanteessa voisi olla kiusaus määritellä vuokra niin alhaiseksi, että se olisi vastoin omaiseni taloudellista etua. Toisaalta eihän omaiselleni ole käytännössä juurikaan taludellista etua koko asiasta, koska 85 % hänen tuloistaan menee hoitomaksuun. Sitä paitsi hän todennäköisesti antaisi ilomielin lapsenlapsensa asua kodissaan vaikka aivan ilmaiseksi.
Entä, jos lapsenlapsi menee tapaamaan omaistani laitokseen ja pyytää suoraan häneltä, saisiko muuttaa isoäidin kotiin asumaan? Isoäidin mielestä idea on hyvä ja hän antaa luvan. Onko minun velvollisuuteni vastustaa asiaa, koska se on vastoin omaiseni taloudellista etua? En varmasti vastustaisi, koska käytäntö vahvistaisi isoäidin ja lapsenlapsen suhteita, mikä on omaiseni etu.
Mitähän maistraatti tähän sanoisi?
Valtuutettu ei saa lahjoittaa valtuuttajan omaisuutta. Valtuutettu saa kuitenkin antaa valtuuttajan puolesta lahjan, jonka antamisen perusteet on yksilöity valtakirjassa.
Minä ja asianajaja yritimme selittää omaiselleni, minkä takia hänen kannattaisi sallia valtakirjassa lahjojen antaminen. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt asiaa, ja kun asianajaja kysyi häneltä suoraan, merkitäänkö oikeus antaa lahjoja paperiin vai ei, hän sanoi, että ei merkitä. Niinpä minulla ei nyt ole oikeutta antaa lahjoja hänen puolestaan.
Eipä silti, ei hänellä ole varaakaan lahjoihin. Mutta jos olisi, olisi mukavaa, jos lapsenlapset voisivat saada lahjoja entiseen tapaan. Mahtaiskiko maistraatti oikeasti puuttua tähän?
Lahjanantamiskielto on varmaankin tarkoitettu sitä varten, että en lahjoita omaiseni omaisuutta kodittomille kissoille tai muuhun sydäntäni lähellä olevaan tarkoitukseen. Mutta että omaiseni ei enää saa muistaa nuoria sukulaisia lainkaan?
Jos tätä lukee joku, joka pohtii edunvalvontavaltuutuksen muotoilua, neuvoni on: ANTAKAA VALTUUTETULLE OIKEUS ANTAA LAHJOJA PUOLESTANNE! Tarkentakaa niin yksityiskohtaisesti kuin haluatte: kertokaa, kenelle lahjoja saa antaa, missä tilanteissa ja minkä arvoisia ne saavat olla. Esimerkiksi: lapsenlapsilleni tulee antaa 100 euron arvoinen joululahja ja 50 euron arvoinen joululahja kullekin vuosittain kuolemaani asti.
Lahjoilla voi myös toteuttaa verosuunnittelua, jos sattuu olemaan rikas tai edes keskivarallinen. Perintöverot jäävät sitä pienemmiksi, mitä pienempi omaisuus on poismenon hetkellä. Omaisuutta saa lahjoittaa verottomana tietyn summan tietyssä ajanjaksossa. Se kannattaa tehdä. Antakaa valtuutetulle siihen lupa!
Valtakirjassa voidaan määrätä, että valtuutetun tekemiin oikeustoimiin sovellettaan holhoustoimesta annetun lain säännöksiä edunvalvojan tekemien oikeustoimien luvanvaraisuudesta. Määräys voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä oikeustoimia. Jos valtakirjassa on tällainen määräys, lupaa on haettava...maistraatilta.
Tässä on kyse siitä, että esimerkiksi huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden myyntiin pitäisi hankkia lupa maistraatilta. Omaiseni valtakirjassa ei tällaista määräystä ole. Päin vastoin siinä määrätään, että minulla on oikeus myydä nuo osakkeet, jos se on tarpeen omaiseni hoidon järjestämiseksi tai hänen välttämättömien menojensa hoitamiseksi.
Jos valtakirjassa on nimenomaisesti määrätty, että valtuutettu saa edunvalvontavaltuutuksen nojalla myydä tai muuten luovuttaa kiinteistön, hakea kiinnitystä tai perustaa panttioikeuden kiinteistöön, valtuutettu on kelpoinen edustamaan valtuuttajaa näissä oikeustoimissa.... On siis syytä huomata, että kiinteistöä koskeat luovutus- ja panttaamistoimet ovat valtuutuksen nojalla mahdollisia vain, jos valtakirjassa on näistä nimenomainen määräys.
Tämä on tärkeää niille, jotka omistavat kiinteistön, käytännössä omakotitalon. ANTAKAA VALTUUTETULLE OIKEUS TARVITTAESSA MYYDÄ KIINTEISTÖ TAI HAKEA SILLE KIINNITYSTÄ! Jos ette niin tee, taloanne ei voi myydä eikä sitä vastaan voi edes ottaa lainaa, vaikka tarvitsisitte kipeästi rahaa kalliisiin lääkkeisiin tai hoitoihin.
Jollei valtuutetun palkkiosta ja kulujen korvaamisesta ole sovittu eikä valtuuttaja ole niistä määrännyt, valtuutetulla on oikeus saada valtuuttajan varoista korvaus tarpeellisista kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen palkkio.
Valtuutetulla on siis oikeus palkkioon, vaikkei siitä olisi erikseen sovittu. Mikä sitten on kohtuullinen palkkio? Tähän asti olen hoitanut omaiseni asioita melko pienellä palkkiolla. Siihen aikaan, kun kävin hänelle kaupassa, minulla oli tapana ostaa myös omaan kotiini leipää ja maitoa omaiseni laskuun. Varmaan muistatte myös sen kakkabonuksen, jonka myönsin itselleni jouduttuani siivoaman omaiseni jätöksiä. Käytän tukevaa bonuslaukkua edelleen lähes päivittäin. Sen jälkeen en kuitenkaan ole ottanut palkkioita. Tai ehkäpä palkkioksi voidaan laskea se, että olen majoittanut perheemme vieraita omaiseni asuntoon. Se on mielestäni ollut oikein ja kohtuullista.
Jos edunvalvontavaltuutus koskee valtuuttajan edustamista tämän taloudellisissa asioissa, valtakirjassa voidaan määrätä, että valtuutetun tulee määräajoin... antaa maistraatille tili.... Vaikka valtakirjassa ei ole määräystä tilin antamisesta, maistraatti voi pyytää valtuutettua antamaan tilin tehtävänsä hoitamisesta, jos siihen on syytä.
Tiesin tästä etukäteen ja siksi laitatin omaiseni edunvalvontavaltakirjaan nimenomaisen maininnan, että minun EI TARVITSE tehdä tiliä maistraatille. Tämä on edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun ero: edunvalvojan pitää aina näyttää vuosittain tilit maistraatille, mutta valtuutetun ei välttämättä tarvitse. Maistraatti voi kuitekin pyytää minuakin antamaan tilit tutkittaviksi. Lisäksi minun pitää joka tapauksessa tehdä lopputilitys omaiseni kuoltua hänen perikunnalleen.
Valtuutettu ei ilman valtuuttajan suostumusta saa ilmaista edunvalvontavaltuutukseen liittyvän tehtävän perusteella tietoon saamaansa asiaa, joka valtuuttajan taloudellisen edun tai yksityisyyden suojaamiseksi on pidettävä salassa.
Tässä on nyt se salassapitomääräys, jonka olen sanonut tunkevan kapulan suuhuni. On tulkintajuttu, missä omaiseni yksityisyyden suojaamisen raja kulkee. Minulle sanottiin kuitenkin maistraatissa, että omaiseni terveydentilaa koskevat tiedot tulisi pitää salassa. Toisaalta julkaiseminen blogissa rikkoo omaiseni yksityisyyttä vain, jos joku tietää, ketä täällä julkaistut tiedot koskevat. Ja tehän ette tiedä. Jos väitätte tietävänne, voin aina sanoa, että luulette vain. Tosiasiassa kerron jostakin ihan toisesta ja sitä paitsi olen keksinyt ainakin puolet. Joten nähtäväksi jää, minkälaisen nuhdesaarnan vielä saan maistraatilta.
Omaiseni kuoleman jälkeen voin jälleen kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo, koska asemani edunvalvontavaltuutettuna päättyy siihen.
Edunvalvontavaltuutuksen lakattua olemasta valtuutettu on velvollinen viipymättä luovuttamaan valtakirjan ja hoidossaan olevan omaisuuden valtuuttajalle, tämän edunvalvojalle, toissijaiselle valtuutetulle tai muulle omaisuuteen oikeutetulle.
Kun valtuutus lakkaa olemasta voimassa valtuuttajan kuoleman vuoksi eikä omaisuutta voida viivytyksettä luovutta pesän osakkaiden yhteishallintoon, valtuutettu voi luovuttaa omaisuuden sellaisen pesän osakkaan hoidettavaksi, joka perintökaaressa.... säädetyin tavoin voi pitää huolta pesän omaisuudesta.
Tämän jälkeen tulee vielä tarkempia oheita menettelystä valtuuttajan kuoltua sekä ohjeet sen varalle, jos valtuutettu kuoleekin ennen kuin valtuuttaja.
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti