Esitietojen ensimmäinen lause kuuluu näin: "Aiemmin kotonaan maksimikotiapujen ja omaisen turvin asunut 86-vuotias entinen kotitalousopettaja, jolla muistia alettu tutkia jo 2002."
2002!
Minä aloin epäillä omaiseni muistisairautta vasta vuonna 2007, jolloin omaiseni oli tiukasti sitä mieltä, että hän on täysin terve ja että muistitutkimukset ovat turhia.
Vuonna 2002 oli edesmennyt appenikin vielä elossa. Hänen sydämensä petti vasta vuonna 2003. Monet merkit viittaavat näin jälkeenpäin ajatellen siihen, että appeni oli heidän perheyksikkönsä moottori, joka sai asiat tapahtumaan. Omaiseni uudisti esimerkiksi vaatevarastonsa täydellisesti hieman ennen puolisonsa kuolemaa. Hän tilasi saksalaisen postimyyntiyrityksen kautta uudet arki- ja juhla-asut, kauniin jakkupuvun ja pari päällysakkiakin. Hän kävi miehensä kannustamana myös kaihileikkauksessa. Puolison kuoleman jälkeen siinä taloudessa ei enää tapahtunut mitään. Mitään ei hankittu, mitään ei aloitettu.
Olen nyt varma, että appeni oli huomannut puolisonsa menettäneen otteensa arjen toimintoihin ja vienyt hänet myös muistitutkimuksiin. Mutta niissä ei havaittu mitään – eipä tietenkään, kun vielä VIISI vuotta myöhemminkään ei mitään havaittu, koska tutkimusmenetelmä oli väärä. Tuolloin omaiseni oli tietyillä elämänalueilla jo täysin toimintakyvytön, mutta suomalainen terveydenhoitojärjestelmä oli kyvytön tunnistamaan hänen oireitaan ja antamaan oikeaa diagnoosia.
Suomalainen järjestelmä on niin viritetty tunnistamaan Alzheimerin tautia, että muut muistisairaudet eivät jää sen verkkoon, vaan lipsahtavat ohi.
Eipä ihme, että omaiseni oli niin varma täydellisestä muistiterveydestään. Sehän oli tutkittu jo ajat sitten, ja hänet oli havaittu terveeksi!
--
0 kommenttia:
Lähetä kommentti