Seuraava osoite tuntematon

Omaiseni kaataneen viruksen tyypistä ei saatu täyttä selvyyttä, mutta häntä päätettiin kuitenkin pitää sairaalassa tarkkailtavana vielä jonkin aikaa. Koska alussa lähdettiin siitä oletuksesta, että hänellä oli ollut norovirus, ja että hän kotiutuisi ehkä nopeastikin, kävin siivoamassa perusteellisesti hänen kotinsa. Desinfioin samalla pinnat, ovenkahvat ja muut strategiset kohteet Kloritella.

Kun omaiseni eristys purettiin, kävimme häntä katsomassa. Hän näytti kovin pieneltä ja hauraalta sairaalavuoteessaan, mutta teeskenteli reipasta ja väitti liikkuvansa osastolla itsenäisesti, vaikka oli tosiasiassa pyörätuolipotilas.

En muista näistä päivittäisistä käynneistä juuri mitään. Tapahtumia oli liikaa yhtä aikaa. Olimme puolisoni kanssa lähdössä lomamatkalle 8 tunnin aikaeron taakse vielä samalla viikolla. Työprojekti oli myöhässä minusta riippumattomista syistä, ja yritin kuumeisesti saada sitä valmiiksi lähtöön mennessä. Samaan aikaan piti soitella tärmäkkänä omaiseni asioista eri tahoille.

Minua huoletti, pidettäisiinkö omaiseni matkamme yli osastolla vai kotiutettaisiinko hänet, jolloin hän jäisi pelkästään kotihoidon käyntien varaan. Hoitaja kertoi, ettei häntä missään tapauksessa päästettäisi kotiin vielä viikkoon, koska häntä koetettiin ensin kuntouttaa käveleväksi. Hän harjoittelisi kävelyä fysioterapeutin kanssa päivittäin ainakin matkamme ajan.

Sosiaalihoitaja valaisi, että mikäli kotihoidossa oltaisiin sitä mieltä, ettei omaiseni pärjää enää kotona, ei häntä todennäköisesti sinne enää kotiutettaisi, vaan laitospaikkaa alettaisiin etsiä heti. Hänen mielestään siirto vanhainkodin dementiaosastolle ei luultavasti tullut kysymykseen, koska siellä pitää pystyä liikkumaan itse. Omaiseltanihan oli nimenomaan mennyt jalat alta. Mikäli hätä ei saataisi kävelemään, hänen oikea osoitteensa olisi pitkäaikaissairaanhoidossa.

Pitkäaikaissairaanhoidon paikkoja vapautui kuulemma viikoittain. Näin ollen sinne ei ollut lainkaan vaikea päästä, toisin kuin esimerkiksi palvelutaloon.

Kotihoidon sairaanhoitaja muistutti, että he olivat olleet jo jonkin aikaa sitä mieltä, ettei omaiseni paikka olisi enää kotona. Jos häntä ei saataisi sairaalassa kävelemään, he suosittelisivat laitospaikkaa. Hän lupasi kertoa tästä, kun sairaalasta soitettaisiin.

Ymmärsin, että päätös laitospaikasta tapahtuisi kaksivaiheisesti. Ensin omaistani hoitavan lääkärin tulisi todeta, että omaiseni tarvitsee terveydentilansa takia laitospaikan. Sen jälkeen hänen asuinalueensa laitosjonoja hoitava sosiaalityöntekijä etsisi paikan ja tekisi päätöksen sinne sijoittamisesta.

Laitokseen sijoittamista ei tehdä kuulematta omaisia. Niinpä sairaalassa pantiin toimeksi pikainen hoitokokous lähtöämme edeltäväksi päiväksi.
--

Oma tilanne:

Teen usein illalla viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa asioita, joita en myöhemmin muista tehneeni. Viime viikolla minun piti löytää pysyvä paikka uudelle esineelle, jota tarvittiin viikoittain. Eräänä aamuna huomasin, että esine olikin jo uudella paikallaan eteisessä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa sen liikuttamisesta. Luulin, että olin vasta ajatellut sitä.