Veroasiaa: kun dementin omainen mokasi

Olen mielestäni hoitanut dementin omaiseni raha-asioita muuten ihan mallikelpoisesti, olen muun muassa säästänyt hänelle vähintään 30 000 euroa vastustamalla häntä asunnon osto-  ja myyntihintaan liittyvissä asioissa, mutta yhdessä asiassa mokasin pahasti.

Tein veroilmoituksen ensimmäistä kertaa omaiseni puolesta jo paljon ennen diagnoosia. Silloin omaiseni lähimuisti toimi vielä varsin hyvin. Hän oli kuitenkin jo lakannut maksamasta itse laskujaan eikä vastustellut, kun ehdotin, että voisin täyttää lomakkeet hänen puolestaan, koska hän näkee niin huonosti.

Tuumasta toimeen. Veroilmoituksen täyttäminen ei ylipäätään ole vaikeaa, mutta siinä kohtaa minulla meni sormi suuhun, kun piti ilmoittaa omaiseni tulot. Hänellähän oli se YK-eläke. Miten se ilmoitettaisiin vai oliko se kenties verovapaa? Kysyin omaiseltani. Hän ei osannut sanoa. Kysyin puolisoltani. Hän arveli, että koska YK:n hänen vanhemmilleen aikanaan maksamat palkat olivat verovapaita Suomessa, niin kyllä eläkkeetkin varmasti olisivat. Kysyin dementoituvalta omaiseltani uudestaan. Hän myötäili puolisoni kantaa ja arveli, ettei eläkettä varmaan tarvitsisi ilmoittaa.

Eläkettä ei mainittu myöskään esitäytetyssä lomakkeessa eikä selostuksessa ehdotuksen pohjana käytetyistä tiedoista. Päättelin siis, että se on verovapaa eikä sitä tarvitse ilmoittaa.

Jätin YK-eläkkeen ilmoittamatta omaiseni veroilmoituksessa muistaakseni kahdesti. Kolmantena vuonna olin ilmoitusta tehdessäni niin väsynyt, että ilmoitin sen. Ajattelin kai, että jos se kerran on veroton niin voihan sen silti ilmoittaa. Tästä seurasi omaiselleni muhevat veromätkyt kaikkiaan kahtena tai kolmena vuonna peräkkäin.

Oikeasti eläke olisi pitänyt ilmoittaa, ja verottaja olisi laskenut sen perusteella omaiselleni ennakkoveron, joka lankeaa maksettavaksi verolipulla kolme kertaa vuodessa. Pahimpina vuosina maksoin omaiseni varoista yhtä aikaa sekä ennakkoveroa että mätkyjä.

Olinkin ihmetellyt, miksi omaiseni tilille kertyi jatkuvasti hieman rahaa. Raportoin tästä kertymästä omaiselleni, ja hän jakeli sen merkkipäivälahjoina meille lähisukulaisilleen. Muistan koko lopun ikäni sen uudenvuoden aaton, kun illastimme kälyni ja hänen puolisonsa kanssa pilvenpiirtäjän huipulla omaiseni rahoilla. En ole missään saanut niin hyvää pihviä eikä minua ole koskaan yritetty ryöstää yhtä röyhkeästi – tarjoilija oli lisännyt laskuun omin päin 200 taalaa. Myös näköala oli aivan huikea. Kiitos omaiselleni, jonka avokätisyys teki elämykset mahdollisiksi.

Rahan kertyminen oli siis virheestäni johtuva harha. Rahat oli kuitenkin jo syöty ja juotu, kun virhe paljastui. Joten jos se oli moka niin hyvät muistot siitä ainakin jäi.

--

Oma tilanne:

Paremmat lukulasini olivat pari päivää kateissa, joten jouduin käyttämään töissä ikävän näköisiä kakkoslaseja. En ole tässä suhteessa kuitenkaan yhtä toivoton kuin puolisoni, jonka lukulasit ovat jatkuvasti hukassa, vaikka hänellä on niitä kymmeniä. Viimeksi löysin yhdet roikkumasta suihkun yläkannakkeesta. Se oli mielestäni jo aika lahjakkaasti keksitty paikka.