Keblinger

Keblinger

Rahaa, rahaa, rahaa

| sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Eläkettä saavan hoitotukea voi hakea ja saada Kelalta "eläkkeensaaja, jonka toimintakyky on heikentynyt sairauden tai vammaisuuden vuoksi yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Lisäksi sairauden tai vamman pitää aiheuttaa säännöllistä avun, ohjauksen tai valvonnan tarvetta taikka jatkuvia erityiskustannuksia." Näin Kelan nettisivuilla kerrotaan.

Hoitotukea on kolmentasoista avuntarpeen, ohjauksen ja valvonnan tarpeen sekä erityiskustannusten määrän perusteella. Alimman tason hoitotuki eli perushoitotuki (59,73 €/kk) edellyttää käytännössä avuntarvetta vähintään viikoittain ja korotettu hoitotuki (148,69 €/kk) avuntarvetta päivittäin. Ylintä hoitotukea (314,41 €/kk) maksetaan ympärivuorokautista hoitoa tarvitseville. Hoitotukeen eivät vaikuta tulot tai omaisuus millään tavalla.

Kaikki sairaan vanhuksen asioiden hoitamiseen liittyvä byrokratia on hoidettava oikeassa järjestyksessä. Palveluiden vastaanottaminen ja tukien hakeminen on yleensä aloitettava alimmalta portaalta, jotta voi joskus toivoa saavuttavansa ylimmän tason. Aina tasolta toiselle siirryttäessä on tehtävä yksityiskohtainen selko henkilön terveydentilasta, toimintakyvystä ja tietyissä tapauksissa myös taloudellisesta tilanteesta. Kirjallisesti ja todisteiden kera. Jos omaisen toimintakyky heikkenee nopeasti, kuten minun omaiselleni kävi, lomakerumba on lähes tauoton.

Hain omaiselleni eläkettä saavan hoitotukea jo vuonna 2008, kun muistitutkimukset olivat vielä kesken, mutta hän sai jo kaupungin kotihoitoa. Omaiseni toimintakyvyn heikentymisen syiksi ilmoitin silloin vain näkövammaisuuden, keuhkofibroosin ja muistin heikentymisen. Liitteiksi tarvittiin lääkärinlausunto C, jonka terveyskeskuslääkäri kirjoitti, sekä liite U, jossa piti selvittää juurta jaksain hakijan asuminen ja työnteko ulkomailla.

Liite U aiheutti melkoista päänvaivaa. Tiesin maat, joissa omaiseni oli asunut, ja suunnilleen niiden järjestyksen hänen elämänsä janalla. Mutta minä vuonna hän oli missäkin ollut ja mitä siellä toimittanut? Omaiseni totesi vain, että olisit kysynyt kymmenen vuotta sitten. Niinpä. Oikeassahan hän oli: olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi. Kyllä hän olisi kertonut ja kertoihan hän, en vain painanut mieleeni. Myöskään kumpikaan omaiseni lapsista ei osannut auttaa. Koska olin hoitanut omaiseni asioita vasta vähän aikaa, en tiennyt, mistä olisin etsinyt kirjallisia todisteita. Löysin hänen CV:nsä vasta paljon myöhemmin, sen jälkeen, kun jo ylimmän hoitotuenkin hakemus oli tehty ja hyväksytty.

Omaiseni saavutti korotettuun hoitotukeen tarvittavan hoivan tarpeen tason jo keväällä  2009, mutta sain viedyksi lomakkeet Kelaan vasta yli puoli vuotta myöhemmin, koska lääkärinlausunnon saamisessa oli sen seitsemän mutkaa, kuten eilen selostin. Listasta muuten unohtui vielä yksi käänne ja käynti terveysasemalla: kävin jättämässä veteraanikuntoutuksesta saadun kuntoutusselosteen todisteeksi omaiseni heikentyneestä toimintakyvystä.

Hoitotukihakemuksessa on kaikkiaan 21 kohtaa. Esimerkiksi kodassa 9 pitää "selostaa omin sanoin oireet, joita sairaus tai vamma aiheuttaa". Kohdassa 10 puolestaan selvitetään avun ja ohjauksen tarvetta 9 eri alakohdassa. Siinä kysytään muun muassa: "Tarvitsetteko apua ja ohjausta tai valvontaa liikkumisessa sisällä tai ulkona? Pukeutumisessa? Henkilökohtaisessa hygieniassa, siistiytymisessä, peseytymisessä tai WC-toimissa? Ruokailussa tai ruoanlaitossa? Vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa? Sairautenne hoidossa? Asioiden muistamisessa, näkemisessä, kuulemisessa?"

Omaiseni ei tietenkään pystynyt täyttämään lomaketta jo pelkästään huonon näkönsä takia. Täytin kohdat aivan raa'asti omasta näkökulmastani enkä ensimmäisen kerran jälkeen enää edes kysynyt häneltä mielipidettä. Syksyn 2009 hakemuksessa kerron muun muassa, että "Miniä epäilee, etten muista peseytyä. En suostu saunapalveluun. Kylvetysavun aloittaminen vireillä." Sekä "En käy oma-aloitteisesti ulkona. Kun on pakko lähteä, tarvitsen saattajan. Kävelen korkeintaan 20–30 metriä, jonka jälkeen tarvitsen pyörätuolin."

Rikoin kenties hänen itsemääräämisoikeuttaan, mutta hänhän olisi itse kirjoittanut vain, että OLEN TÄYSIN TERVE, MINULLA EI OLE MITÄÄN LÄÄKITYSTÄ ENKÄ TARVITSE APUA.

Hakemuksessa pitää myös luetella lääkkeet ja niiden annostukset. Sairauden tai vamman aiheuttamista kustannuksista pitää toimittaa kirjalliset todisteet, esimerkiksi kotipalvelusopimukset ja palvelutalon palvelusopimukset.

Kävin aina viemässä hakemukset ja niiden liitteet henkilökohtaisesti Kelaan, jotta saatoin olla varma, ettei mitään puuttunut. Esimerkiksi liitettä U ei tarvinnut toimittaa enää uudestaan, kun sen oli kerran tehnyt, mutta halusin varmistua siitä, että myös virkailija tiesi, että lomake oli jo siellä.

Kelan hoitotukihakemusten kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmaa. Säännöt ja toimintaohjeet olivat selvät, piti vain ymmärtää ne ja toimia niin kuin sanotaan. Ja raha napsahti tilille kuin Manulle illallinen.

Toki moni hankaluus johtui välillisesti Kelasta. Juuri Kelahan vaati kaikki ne todistukset, joiden hankkiminen oli haasteellista. Myös diagnosointia viivytti erityiskorvattavan lääkityksen saamiseksi vaadittavan dokumentaation taso. Nimenomaan Kelaa varten piti todistaa, että sairaus etenee ajassa sekä seistä vielä sen jälkeen erikoissairaanhoidon jonossa kuukausikaupalla.

Miksiköhän muuten Kela olettaa, että hoitotukilomakkeet täyttää tukea tarvitseva itse (päätellen siitä, että kaikki lomakkeet edellyttävät vastaamista minä-muodossa)? Ei kai hakija edes tarvitsisi tukea, jos hän selviytyisi niinkin monimutkaisesta tehtävästä omin neuvoin?

--

Oma tilanne:

Hoksasin tehdä veroilmoituksen vasta viimeisenä mahdollisena päivänä, mutta se ei ollut unohdus. En yksinkertaisesti katsonut palautuspäivämäärää, kun lomakkeet pari viikkoa sitten tulivat.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine