Keblinger

Keblinger

Miksi puhelin ei soi?

| tiistai 3. huhtikuuta 2012
Muistisairauksiin liittyy ymmärtääkseni usein elämänpiirin pienentyminen ja kääntyminen kotiin päin.  Kesällä 2009 omaiseni vielä tavattiin pari kertaa läheisestä palvelutalosta, jonne hän oli jäänyt istumaan ystävän jo lähdettyä palvelulinjan bussilla kotia kohti. Ystävä ei ymmärtänyt, ettei omaiseni jaksanut tai osannut palata kotiin. Kärräsin hänet yleensä palvelutalosta lainatulla pyörätuolilla kotiin saatuani kotihoidolta soiton, että omaiseni oli kadonnut. Muuten omaiseni ei todellakaan ollut harhaileva tapaus, jonka eksymistä olisi pitänyt pelätä. Syksystä 2009 lähtien hän ei enää lähtenyt lainkaan ulos ilman saattajaa.

Puolisoni oli hankkinut omaisellemme matkapuhelimen jo vuosia sitten, mutta hän ei halunnut käyttää sitä. Hän väitti, että se oli turha ja tarpeeton. Tosiasiassa hän ei oppinut käyttämään sitä, mutta sitähän me emme ymmärtäneet.

En osaa sanoa, milloin omaiseni lakkasi soittamasta tavallisella lankapuhelimella, mutta vuoden 2009 aikana se varmasti tapahtui. Hän ei enää tarttunut luuriin, vaikka jokin olisi ollut hullustikin. Silti hän keskusteli edelleen usein ystäviensä kanssa, kun menin avaimilla sisään (hänen kävelynsä oli niin vaivalloista, että olimme sopineet jo kauan sitten, ettei hänen tarvitse tulla ovelle minua vastaan) ja hänen puhelimensa soi, kun olin paikalla. Joskus hän kertoi jutelleensa ystävänsä kanssa melkein koko yön. Kun hän lakkasi liikkumasta kodin ulkopuolella, puhelimeen vastaaminen oli hänen ainoa tapansa olla yhteydessä ulkomaailmaan.

Ajoittain häntä ei kuitenkaan enää tavoittanut puhelimella. Hän ei enää osannut joka kerta laittaa luuria täsmälleen oikein paikoilleen. Jos en huomannut tarkistaa luuria joka kerta hänen luonaan käydessäni, puhelinmotti saattoi kestää useita päiviä.

Maaliskuussa 2010 omaiseni ei jälleen vastannut puhelimeen. Ei se mitään, menin katsomaan. Luuri oli kuitenkin paikoillaan. Kun sama toistui useita kertoja peräkkäin, aloin kummastella. Kokeillessani puhelinta huomasin, ettei sillä myöskään päässyt minnekään. Aivan kuin linja olisi katkaistu. Olin maksanut laskut, joten siitä ei voinut olla kyse.

Eipä muuta kuin soitto operaattorin puhelinpalveluun. Sieltä kerrottiin, että kyseessä oli linjavika, joka korjattaisiin pikimmiten. Puhelimen luvattiin olevan kunnossa jo seuraavana päivänä.

Mutta eihän se ollut. Soitin uudelleen ja sain uusia lupauksia. Mitään ei vain tapahtunut.

Yritysasiakkaana puolisoni saa operaattorilta tavallista parempaa palvelua. Panin seuraavaksi hänet hoitamaan asiaa. Hän saikin lopulta tietää, että omaiseni kuului niihin 15 talouteen, joihin ei voitaisi lainkaan saada lankapuhelinyhteyttä ennen, kuin lähistöllä romahtanut silta olisi saatu korjatuksi. Omaiseni ja monien muidenkin puhelinlinja sattui kulkemaan tuon sillan kautta, ja nyt nuo kaikki reititykset olivat poissa käytöstä. Kaikille muille oli saatu reititetyksi puhelin jotakin muuta kautta. Noille 15 taloudelle ei.

Ymmärrän, että useimmille kotitalouksille olisi pikku juttu olla vuosi ilman lankapuhelinta. Omaiselleni se oli kuitenkin aivan tuhoisaa. Puhelinhan oli hänen ainoa tapansa saada yhteys ystäviinsä. Me emme myöskään enää saaneet yhteyttä häneen muuten kuin menemällä paikalle.

Mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Operaattori ei tietenkään suostunut viemään joltakin linjaa vähemmän tarvitsevalta lakapuhelinyhteyttä ja antamaan sitä puolisokealle, muistisairaalle sotaveteraanille, jonka elämänlaadun kannalta se oli välttämätön.

Hankimme omaisellemme matkapuhelinliittymän ja siihen lankapuhelimen näköisen päätelaitteen. Luulimme olevamme hyvinkin nokkelia.

Uudessa puhelimessa oli valittavana suuri määrä eri soittoääniä, mutta niistä yksikään ei ollut täsmälleen samanlainen kuin omaiseni vanhan puhelimen. Kun puhelin soi, omaiseni ihmetteli, mikä kumman ääni se on. Hänelle ei tullut lainkaan mieleen, että se olisi puhelin. Päivittäinen harjoittelu ei auttanut.

Omaiseni puhelintaidot olivat tähän mennessä jo pahasti rapautuneet, mutta viimeistään tämän tapauksen myötä ne olivat täysin mennyttä.


--

Oma tilanne:

Kaikki pallot eivät tänään pysyneet aivan jatkuvasti ilmassa. Luulin, että niitä olisi vain viisi yhtä aikaa, mutta niitä olikin seitsemän.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine