Keblinger

Keblinger

Hoitomaksun määräytyminen kotihoidossa

| torstai 12. huhtikuuta 2012
Kotihoidossa palvelumaksut määräytyvät palveluluokan ja maksukyvyn perusteella. Yksin asuvilla hoitomaksu on alimmassa, ensimmäisessä luokassa 10 % ja korkemmassa, neljännessä palveluluokassa 25 % tuloista, jotka ylittävät tulorajan 528 euroa. Palveluluokat riippuvat siitä, miten monta tuntia viikossa henkilö saa kotihoitoa.

Omaiseni hoitomaksuksi tuli ylimmässäkin luokassa vain  131,13 euroa. Aivan älyttömän vähän! Epäilen tosin, että huijasin puolitahattomasti viranomaisia, kun sitä laskettiin.

Jos muistan oikein, täytin aikojen alussa joko Kelan tai kaupungin lomakkeen, jossa pyydettiin yhdessä kohdassa luettelemaan  kaikki omaiselleni maksettavat kotimaiset ja toisessa kohdassa EU-maista maksettavat eläkkeet. Tein työtä käskettyä. Omaiseni tuloista kuitenkin merkittävä osa muodostui YK:n eläkesäätiön maksamasta leskeneläkkeestä. YK ei kuulu EU:hun eikä se ylipäätään ole mikään maa. Eläke lasketaan dollareissa, mutta maksetaan euroissa ja kaikessa kirjeenvaihdossa on sekä New Yorkin että Geneven osoitteet. Lomakkeessa ei ollut kohtaa, jossa olisi voinut ilmoittaa tällaisen eläkkeen, joten jätin sen ilmoittamatta.

Myöhemmin minulle sanottiin, että omaiseni tulotiedot saadaan suoraan Kelasta, joten niitä ei tarvitse ilmoittaa. Kun kaupungin tuloselvitys sitten tuli, siinä ei ollut mukana YK-eläkettä, mutta pidin suuni kiinni. Jos ei kerran tarvitse ilmoittaa niin miksi suotta ilmoittaisin.

Ympärivuorokautisen hoidon maksu laskettiin sitten jo tarkemmin. Se asettui lähes 1 000 euroa korkeammaksi kuin kotihoidon maksu. Toki sillä saakin paljon enemmän, sillä omaiseni sai kotihoitoa yhteensä vain noin tunnin päivässä silloinkin, kun hänen luonaan käytiin kolme kertaa vuorokaudessa.

Totuuden nimissä on sanottava sekin, että loppuvaiheessa kotona asuessa omaiseni tulot eivät riittäneet hänen kuluihinsa, vaan jokainen kuukausi söi hänen vähiä säästöjään. Laitoshoidossa hänelle jää sentään joka kuukausi 15 % tuloistaan omaan käyttöön. Viimeisten kotikuukausien iso rahasyöppö olivat vaipat, joita kului paljon.

--

Oma tilanne:

Blogillani on riittänyt ihmeesti lukijoita, vaikka en ole viime päivinä ehtinyt työkiireiden takia kirjoittaa uusia tarinoita. Kiitos, kun pistäydytte!

Tänään töistä palatessani huomasin, että joku oli poiminut juoksuhanskani talteen rappukäytävässä. En ollut vielä huomannut kadottaneeni sitä.

2 kommenttia:

Anonyymi at: 13. huhtikuuta 2012 klo 9.40 kirjoitti...

Hei, kiitokset mielenkiintoisesta blogista! Kamppailen juuri samojen asioiden kanssa parhaillaan, äidilläni on muistihäiriötä ja diagnoosia haetaan parhaillaan. Ongelmana on, että aivokuvassa ei näy muutoksia, mutta oireet vastaavat altzheimerin taudin kuvaa. Menossa on kokeilu altzheimer lääkkeellä ja saimme juuri kotihoidon antamaan lääkkeet kahdesti päivässä. Eli kaikki kirjoittamasi vaiheet ovat tuttuja, lääkäreiden vakuuttaminen siitä että muistiongelmia todella on, arjen uudelleen järjestäminen, jatkuva huoli äidin pärjäämisestä jne. Blogi antaa mahtavaa vertaistukea, toivottavasti jatkat kirjoittamista!

{ Maija } at: 13. huhtikuuta 2012 klo 13.03 kirjoitti...

Hei,
kiitos palauttestasi :)
Mikä aivokuva äidistäsi on otettu? Myöskään minun omaiseni ongelmat eivät näkyneet TT-kuvasta juuri ollenkaan, sen sijaan magneettikuvassa havaittiin isot ja selvät muutokset. En ole perustarinassani päässyt vielä siihen asti.

Millä lääkärillä äitisi on käynyt? Kannattaisi viedä hänet yksityiselle neurologille. Paneutuminen oli kokemukseni mukaan siellä aivan toista luokkaa kuin julkisella puolella.

Olen aina aiemmin ollut sitä mieltä, että julkiset palvelut ovat yhtä hyvät ja samat lääkärithän siellä vastaan ottavat, mutta omaiseni kohdalla julkisen puolen asiantuntemus osoittautui puutteelliseksi. Omaistani ajettiin Alzheimer-potilaaksi ikään kuin mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut, vaikka yksityinen neurologi näki hänestä heti päältä, että ongelma oli toisaalla.

Lähetä kommentti

 

Copyright © 2010 Dementin omainen Blogger Template by Dzignine