Varasin ajan netissä viime viikolla ja piipahdin maistraatissa tänään. Viranhaltija luki paperit läpi ja esitti muutamia tarkentavia kysymyksiä. Käsiteltiin muun muassa se, minkä takia juuri minä olin valtuutettu eli käytännössä se, miksi kukaan valtuuttajan perillisistä ei ollut valikoitunut tehtävään.
Viranhaltija kysyi myös, tiedänkö, mitä edunvalvojana toimiminen merkitsee. Vastasin parhaan kykyni mukaan ja perustelin samalla, miksi omaiseni tarvitsee edunvalvojaa: hänen allekirjoituksensa alkaa olla niin epävarma, ettei se enää pitkään kelpaa virallisiin papereihin, eikä sillä myöskään enää ole sitovaa arvoa, koska hän ei lääkärin todistuksen mukaan ymmärrä, mitä allekirjoittaa. Enää ei edes veroilmoitusta voi allekirjoittaa toisen puolesta ilman virallista asemaa, puhumattakaan vuokrasopimuksesta tai asunto-osakkeen kauppakirjasta.
Viranhaltija tähdensi, että edunvalvojan tulee hoitaa päämiehen omaisuutta ja asioita huolellisesti ja muistutti myös vaitiolovelvollisuudesta, joka koskee päämiehen terveyttä ja omaisuutta koskevaa tietoa. Kysyin, pitääkö minun siis lopettaa blogini, jossa kerron omaiseni muistisairauden etenemisestä ja hänen hoitoonsa liittyvistä ajatuksistani. Viranomainen kysyi, onko omaiseni tunnistettavissa blogista ja kehotti joka tapauksessa varovaisuuteen omaiseni terveydentilaa ja raha-asioita koskevan tiedon julkistamisessa.
Arvoisat lukijat, tehän ette tiedä, kuka omaiseni on, ettehän? Sovitaan niin. Lisäksi yritän tuoda perustarinan mahdollisimman nopeasti nykyhetkeen nyt, kun vielä voin kirjoittaa vapaasti. Minulla on onneksi useita kuukausia aikaa, sillä maistraatissa on ruuhkaa.
Kun päätös sitten 3-4 kuukauden kuluttua tulee, saan kuukauden aikaa tehdä luettelo omaiseni omaisuudesta. Sitä varten ei tarvitse esimerkiksi hankkia kirjallista todistusta asunto-osakkeiden arvosta, vaan luotettavat arviot riittävät. Koska omaiseni edunvalvontavaltakirjassa lukee, ettei hänen omaisuutensa hoidosta tarvitse tehdä tiliä maistraatille, viranhaltijan mukaan säästyn sekä vuositilityksiltä että maistraatille tehtävältä lopputilitykseltä. Omaiseni kuoltua minun tulee kuitenkin tehdä hänen perillisilleen lopputilitys hänen varojensa hoidosta koko siltä ajalta, jonka olen ollut edunvalvojana.
Niin ja ettehän kai ole luulleet, että kaikki tässä blogissa on sataprosenttisen totta? Tietenkään ei ole. Olen muunnellut, tulkinnut ja kärjistänytkin tosiasioita valitsemastani näkökulmasta, joka on dementin omaisen.
--
2 kommenttia:
Me mitään tiedetä! En usko, että ketään vierasta kiinnostaa sinun omaisesi sinänsä - ainakin minä luen tätä viisastuttavana tapausselosteena.
Tuo oli hyödyllinen tieto, että maistraatille ei välttämättä tarvitse tehdä selostetta omaisuuden käytöstä, siis että tämmöisenkin voi papereihin kirjata. Kun olen omaiseni ainoa perijä, tuntuisi hassulta raportoida maistraatille omaisuuden (siis tulevan perintöni) käytöstä.
- Mutta mistä löytäisin lomakkeen, jolla voi tehdä edunvalvontavaltuutuksen? Malleja olen löytänyt, mutta en viitisi turhaan kirjoittaa, jos on valmiita lomakkeita, jotka voi täyttää nimin yms.
Hei anonyymi,
tietääkseni ei ole valmiita lomakkeita, koska idea on nimenomaan se, että valtuuttaja antaa niitä ohjeita mitä hyväksi näkee ja haluaa. Pankkien lakimiehet ja -naiset ovat paikoitellen ottaneet asiakseen näiden valtuutusten suosittelemisen ja tekemisen (etenkin maaseudulla sukupolvenvaihdosten yhteydessä), ja heistä monilla on valmiit kysymyspatteristot, joita käyttävät, kun koettavat onkia selville, mitä valtuuttaja mahtaisi haluta.
Oikeusministeriön malli on tosiaan erittäin ylimalkainen, ja monet pitäytyvät liikaakin siinä - kuten omaiseni. Valtuutuksessa voisi kuitenkin määrätä hyvinkin yksityiskohtaisesti, miten haluaa asioitaan ja itseään hoidettavan. Tärkeää olisi mainita esimerkiksi, millaisia lahjoja ja kenelle haluaa puolestaan annettavan, kun on vielä elossa, muttei enää kykenevä niitä itse antamaan.
Suosittelen, että käännyt pankin lakimiehen puoleen, ellei tuttavapiiristä löydy asiantuntemusta.
Lähetä kommentti